Valtakunnallinen jätesuunnitelma korostaa pilaantuneiden maiden kunnostamista ekotehokkaasti. Kunnostuksen ekotehokkuus on kuitenkin edelleen osittain määrittelemätön käsite eikä käytössä ole käytännönläheisiä ekotehokkuuden mittareita. Vaikka erilaisia maaperän kunnostusmenetelmiä on kehitetty, on massanvaihto edelleen yleisimmin käytetty menetelmä.

Kaivettu pilaantunut maa-aines voidaan käsitellä laitoksessa, mutta suurin osa kaivetusta pilaantuneesta maa-aineksesta sijoitetaan kaatopaikalle tai hyödynnetään kaatopaikan rakenteissa tai suljettavien kaatopaikkojen peitossa. Kunnostuksissa syntyneitä pilaantuneita maa-aineksia kuljetetaan pitkiäkin matkoja. Pilaantuneiden maa-ainesten materiaalivirtoja ei ole mahdollista seurata nykyisten tietojärjestelmien avulla.

Pilaantuneen maa-aineksen hyödyntäminen on toistaiseksi ollut tapauskohtaista eikä yleisiä käytäntöjä vielä ole muodostunut. Hyödyntämisen tarkempia kriteerejä ei ole ympäristöhallinnossa määritelty eikä yhtenäistä käytäntöä ole muodostettu Pilaantuneiden maa-ainesten hyödyntämisen ohjeistusta on toivottu mm. ELSU:n ensimmäisen kuulemisen yhteydessä saadussa palautteessa.

Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkasteltiin kaikkia tällä hetkellä käytössä olevia vaihtoehtoja. Kaikilla menetelmillä on vahvuuksia ja heikkouksia. Kaatopaikkasijoituksen edullisuus syö nykytilanteessa muiden käsittelymenetelmien houkuttelevuutta. Hyötykäyttöä taas tulisi suunnata hyvin suunniteltuihin, pitkäikäisiin ja suuriin hankkeisiin sellaisilla alueilla, joilla on ennestään kohonneita haitta-ainepitoisuuksia. Yksi tunnistetuista puutteista pilaantuneiden maiden hallinnassa on, että kaatopaikkojen luvat ovat epäyhtenäisiä, mikä aiheuttaa ylimääräisiä kuljetuksia.