Luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnittelu on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama valtakunnallinen hankekokonaisuus, jonka tarkoituksena on auttaa maaseudun ihmisiä edistämään vesiensuojelua sekä arvostamaan, säilyttämään ja palauttamaan maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kauneuden kannalta merkittäviä piirteitä. Vuonna 2008 suunnittelun painopistealueena ovat kosteikot, joiden avulla pyritään kiinnittämään erityistä huomiota vesiensuojelukysymyksiin.

Tervola on Lounais-Lapissa sijaitseva maatalousvaltainen kunta. Yleissuunnittelualueeksi se valikoitui, koska kunnassa on runsaasti maataloutta, paljon kosteikkoja ja tulvaniittyjä Kemijoen varressa sekä vahva kiinnostus maisemien hoitoa kohtaan. Kosteikkopainotteiseen LUMO-yleissuunnitteluun löydettiin Tervolassa lappilainen näkökulma luonnonkosteikoiden ja tulvaniittyjen hoidon kautta.

Kosteikot ja tulvaniityt keräävät vesistä kiintoainesta ja ravinteita. Näitä alueita oikein hoitamalla saadaan huomattavia määriä ravinteita pois vesistöjä rehevöittämästä. Tämän lisäksi tulvaniittyjen ja kosteikkojen hoidolla on suuri merkitys maatalousympäristöjen maisemalle ja luonnon monimuotoisuudelle. Monet ennen yleiset perinnebiotooppien lajit ovat harvinaistuneet luonnonniittyjen ja –laidunten umpeenkasvun ja rehevöitymisen myötä. Jokivarsien tulvaniittyjä hoitamalla voidaan helpottaa näiden lajien tukalaa tilannetta.

Raporttiin valittiin kaikkiaan 44 kohdetta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 289 ha. Osa alueista on jo hoidon piirissä. Perinnebiotooppikohteiden yhteen laskettu pinta-ala on noin 188 ha ja näistä karkeasti arvioiden 100 ha on ympäristöhallinnolle ennestään tuntemattomia kohteita, lähinnä tulvaniittyjä ja niihin liittyviä kosteikkoalueita.

Tervolan LUMO-yleissuunnitelma on tehty yhteistyössä paikallisten ihmisten kanssa. Maanviljelijät, muut asukkaat ja Louen kyläyhdistys ovat olleet mukana ehdottamassa sopivia alueita kartoituksia varten. Paikallisten ihmisten aktiivisuus on keskeistä myös hoitotoimenpiteiden toteutuksen kannalta. Tämän raportin tarkoitus on ohjata hoitotoimia, kuten raivausta, laidunnusta ja niittoa oikeille alueille. Ehdotetut hoitotoimenpiteet eivät ole sitovia. Niiden toteuttaminen on maanomistajien sekä paikallisten viljelijöiden ja yhdistysten aktiivisuuden varassa. Hoitotoimista aiheutuviin kustannuksiin on kuitenkin mahdollista saada tukea esimerkiksi maatalouden ympäristötuen erityistuista.