Digitaalisen television aloitus Suomessa noudattelee kansainvälisesti jo kokeiltuja teknologisia kehityskulkuja. Katsojat joutuvat digitaalista televisiosignaalia vastaanottaakseen vaihtamaan analogisen televisiolaitteensa ennen pitkää uuteen digitaaliseen televisioon tai lisäämään vanhaan televisioonsa digitaalisen lisälaitteen. On kuitenkin vähättelyä sanoa, että nyt lanseerattu uudistus liittyisi vain vastaanottokontekstiin, vaikka muutos näkyykin selkeimmin television katsojien toiminnassa. Suuret muutokset koskevat myös televisio- ja tuotantoyhtiöitä, sillä niiden täytyy kyetä ohjelmatuotannollaan vastaamaan katsojille annettuihin lupauksiin uusien laitteiden mahdollisuuksista.

Tämän vuoksi onkin tärkeää tarkastella televisiotoiminnan digitalisoitumista laajasta perspektiivistä. Muutosta eivät riitä selittämään tekniikan kehitys tai sähköisen viestinnän nopea leviäminen, vaikka ne ovatkin osatekijöitä media-alan murrokseen. Emme pyri tässä työssä luomaan kuvaa televisiotoiminnan digitalisoinnista niinkään taloudellisena ilmiönä, vaan laajempana, yhteiskunnallisena ja kulttuurisena murroksena. Kokonaiskäsityksen muodostamiseksi on suhteutettava televisiotoiminnassa tapahtuvia muutoksia aikaisempiin kehityskulkuihin ja television katselua vakiintuneisiin televisiolaitteen käyttötapoihin. Tämä tutkimus pyrkii antamaan kullekin lukijalle eväitä tällaisen kokonaiskäsityksen muodostamiseksi.