Työryhmän tuli kartoittaa korkeakoulutuksen laadunvarmistukseen liittyvä eurooppalainen ja muu kansainvälinen kehitys ja Suomen kannalta keskeiset muutokset; analysoida suomalaisen korkeakoulutuksen laadunvarmistuksen nykytila ja kehittämistarpeet; tehdä esityksiä suomalaisen korkeakoulutuksen laadunvarmistuksen kehittämiseksi sekä tehdä muita tarpeellisia kehittämisehdotuksia. Suomalainen korkeakoulutus on globalisaation myötä uudessa tilanteessa. Suomessa on huomioitava entistä paremmin kansainvälisen kehityksen tuomat vaatimukset määritellessämme kansallisia laatutavoitteita ja laadunvarmistuksen kriteereitä. Ennen työryhmän työtä ei ole kansallisesti keskusteltu siitä, mitä korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmiltä tulee edellyttää. Korkeakoulutuksen laadunvarmistus koostuu kolmesta elementistä: kansallisesta korkeakoulupoliittisesta ohjauksesta, kansallisesta arviointitoiminnasta ja korkeakoulujen omasta laadunvarmistuksesta. Kansallisella laadunvarmistuksella tarkoitetaan niitä menettelytapoja, prosesseja tai järjestelmiä, joilla pyritään kansallisella tasolla varmistamaan korkeakoulutuksen laatua.

Työryhmä esittää, että

1. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut kehittävät laadunvarmistusjärjestelmät, jotka kattavat korkeakoulun koko toiminnan. Laadunvarmistusjärjestelmien tulee a) täyttää Euroopan korkeakoulutusalueen kehittymässä olevat laadunvarmistuskriteerit, b) olla osa toiminnan ohjaus- ja johtamisjärjestelmää, c) kattaa korkeakoulun koko toiminta, d) nivoutua osaksi korkeakoulun normaalia toimintaa, e) olla jatkuvia, f ) olla dokumentoituja ja g) mahdollistaa kaikkien korkeakouluyhteisön jäsenten osallistuminen laatutyöhön. Korkeakouluilla on päävastuu järjestämänsä koulutuksen kehittämisestä ja sen laadusta.

2. Vastauksena Berliinin kommunikeassa esitettyihin tavoitteisiin Suomessa otetaan käyttöön yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien arviointi eli auditointi. Auditoinnin suunnittelu- ja pilottivaihe toteutetaan vuosina 2004–2005 Korkeakoulujen arviointineuvoston ja korkeakoulujen yhteistyönä. Tavoitteena on, että auditointi toteutetaan määrävuosin (esimerkiksi 5–6 vuoden välein) ja että kaikkien korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmät on auditoitu kertaalleen vuoteen 2010 mennessä.

3. Opetusministeriö kehittää menetelmät ja kriteerit päätöksille uuden koulutuksen aloittamisesta, koulutuksen lakkauttamisesta ja olemassa olevan koulutuksen arvioimisesta erityistapauksissa.