Oikeusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä sisäministeriö asettivat 6.5.2013 Kansallinen rikosuhripolitiikka ja uhrien tukipalvelut -hankkeen. Hankkeen tavoitteena on kehittää kansallinen strategia rikoksen uhrien tukipalveluiden järjestämiseksi ja niiden edellyttämän rahoituksen turvaamiseksi sekä edistää hallitusohjelmakirjausten sekä kansainvälisten velvoitteiden ja suositusten toteutumista koordinoidusti. Yleisten uhripalveluiden lisäksi huomiota kiinnitetään erityisiin tukipalveluihin, joilla vastataan haavoittuvassa asemassa olevien uhrien erityistuen tarpeisiin. Hankkeella edistetään ministeriöiden välisen työnjaon ja järjestöjen roolin täsmentämistä, tukipalvelujen synergian tehostamista sekä rahoitusvastuiden ja -mallien linjaamista. Hankkeen vastuuministeriönä toimii oikeusministeriö. Toimikunnan väliraportti julkaistiin tammikuussa 2014. Väliraportissa kartoitettiin rikoksen uhrien tukipalveluiden ja rahoituksen nykytilaa ja ongelmia. Väliraportissa toimikunta ehdotti, että Suomessa otettaisiin käyttöön rikosuhrimaksu. Loppuraportissa toimikunta on kartoittanut viimeaikaisia rikoksen uhrin tukipalveluihin liittyviä lainsäädäntötoimia. Toimikunta on lisäksi käynyt läpi sitä, miten uhrien tarpeisiin vastataan rikosprosessissa ja tukipalveluissa, sekä mitä ongelmia uhrien tarpeiden huomioimisessa tällä hetkellä on. Kysymystä tarkastellaan etenkin erilaisten haavoittuvassa asemassa olevien uhriryhmien näkökulmasta. Raportti sisältää toimikunnan näkemyksen siitä, miten rikoksen uhrien tukipalveluja koskevat rakenteelliset kysymykset tulisi ratkaista. Lisäksi esitetään näkemys siitä, minkä tahojen vastuulle palvelujen järjestäminen, tuottaminen ja rahoittaminen parhaiten sopisi. Palvelut, joiden osalta vastuiden jakautumista esitetään, perustuvat toimikunnan tulkintaan EU:n uhridirektiivin ja Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen yleissopimuksen mukaisesta rikoksen uhrin tukipalveluiden vähimmäistasosta. Toimikunta katsoo, että tukipalvelujen rahoituksesta ja sisällöistä huolehtimisen lisäksi rikoksen uhrin aseman parantamisessa keskeistä on toimintatapojen ja käytäntöjen kehittäminen. Koulutuksesta ja viestinnästä huolehtiminen, uhrin ohjaaminen ja ohjautuminen tukipalveluihin, uhrin suojelutarpeen arviointi sekä osaaminen uhrin kohtaamisessa ovat asioita, joita tulee edistää yhteistyössä viranomaisten ja järjestöjen kesken. Rikoksen uhrin aseman parantamiseksi toimikunta ehdottaa seuraavia toimenpiteitä: 1. Ministeriöiden työnjakoa uhriasioissa täsmennetään ja tukipalveluiden koordinointia kehitetään. 2. Tukipalveluiden tarjonta saatetaan uhrien tarpeita nykyistä paremmin vastaavaksi vahvistamalla valtionrahoitusta rikosuhrimaksulla ja muilla mahdollisilla lisäyksillä sekä kehittämällä palveluita sisällöllisesti. 3. Uhridirektiivin tavoitteiden mukaisten uhrin oikeuksien turvaamiseksi kehitetään hyviä käytäntöjä ja menettelytapoja, joissa kiinnitetään erityisesti huomiota uhrien erityistarpeisiin. Olennaista on uhrille kohdennettava ja viranomaisten välinen viestintä, uhrien ohjaaminen tarpeenmukaisiin tukipalveluihin, sensitiivinen kohtelu sekä uhrin suojelu. Osaaminen varmistetaan koulutuksella, ohjeilla ja moniammatillisella yhteistyöllä.