Oikeusministeriö asetti 7. päivänä huhtikuuta 2009 työryhmän valmistelemaan lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen voimaansaattamista sekä arvioimaan nykyisten kansallisten toimenpiteiden riittävyyttä lasten seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön ehkäisyssä. Työryhmä luovutti yksimielisen mietintönsä 4.5.2010.
Mietinnössä todetaan, että yleissopimuksen kansallinen voimaansaattaminen ja esityksen valmistelun yhteydessä muuten esiin tulleet seikat edellyttävät lainsäädäntömuutoksia. Voimaansaattaminen edellyttää myös huomion kiinnittämistä käytännön toimintatapoihin. Mietinnössä ehdotetaan muun muassa, että lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittava vähimmäisrangaistus korotettaisiin neljäksi kuukaudeksi vankeutta. Sukupuoliyhteys kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa katsottaisiin lähtökohtaisesti törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Samalla muitakin tekotapoja lisättäisiin törkeän rikoksen tunnusmerkistöön. Nuoreen kohdistuvan seksuaalipalvelujen ostamisen enimmäisrangaistus korotettaisiin yhdestä vuodesta kahdeksi vuodeksi vankeutta.
Lakiin lisättäisiin rangaistussäännökset lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin sekä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraamisesta. Lapsipornografiaa koskevien rangaistussäännösten tunnusmerkistöjä täsmennettäisiin ja täydennettäisiin.
Seksuaalisen teon määritelmästä poistettaisiin rangaistavuuden edellytys, jonka mukaan tekijän on tavoiteltava seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä. Kaikki yleissopimuksen mukaiset rikokset olisivat lapseen kohdistuessaan virallisen syytteen alaisia. Myös oikeushenkilön rangaistusvastuuta ja liiketoimintakiellon käyttöalaa laajennettaisiin. Yleissopimuksen mukaisten rikosten osalta poistettaisiin kaksoisrangaistavuuden vaatimus. Syyteoikeuden erityistä vanhentumista koskevaa säännöstä täydennettäisiin niin, että nykyistä useammat rikokset vanhentuisivat aikaisintaan uhrin täyttäessä kaksikymmentäkahdeksan vuotta.
Muun ohessa sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen ja nuorisotoimen palveluksessa oleville henkilöille sekä kaikille terveydenhuollon ammattihenkilöille säädettäisiin oikeus tehdä salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistunutta seksuaalirikosta.
Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämistä koskevaa lainsäädäntöä esitetään muutettavaksi monilta osin, muun muassa siten, että myös vapaaehtoistoiminta tulisi lain soveltamisalan piiriin.
Oikeusministeriö pyysi lausunnon 73 viranomaiselta, organisaatiolta, järjestöltä ja asiantuntijalta kirjallisen lausunnon työryhmän mietinnöstä. Lausuntoja saapui 63. Tähän lausuntotiivistelmään on koottu mietinnöstä annetut lausunnot.
Lähes kaikki lausunnon antajat ovat suhtautuneet positiivisesti yleissopimuksen hyväksymiseen. Myös monet yksittäiset lainsäädäntömuutosehdotukset ovat saaneet laajaa kannatusta. Erityisen myönteisesti on suhtauduttu muun muassa ehdotukseen, jonka mukaan tietyt ammattiryhmät voisivat jatkossa tehdä salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoituksen epäilemästään lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä suoraan poliisille. Myös ehdotettu seksuaalisen teon määritelmä on saanut kannatusta. Esimerkiksi lapsipornografiasäännöksiin esitettyjä muutoksia sekä tiettyjä rangaistustasoihin ja rikosten tunnusmerkistöihin esitettyjä muutoksia on puolestaan joiltain osin kritisoitu tai niihin on kaivattu vielä täsmennyksiä. Useat lausunnonantajat ovat myös katsoneet, että ehdotetut muutokset säännöksiin, jotka koskevat lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämistä, vaatisivat vielä lisävalmistelua.