KYTKÖS-hankkeen tarkoituksena oli korkeakoulutettujen täydennyskoulutuksen ja osaamisen kehittämisen mallien kansainvälinen kartoitus ja mahdollisten suomalaisten mallien hahmotteleminen.

Korkeakoulutetut toimivat yhteiskunnassa merkittävissä asiantuntijatehtävissä. Suomalaisen yhteiskunnan muuntumiskyky ja mahdollisuus vastata globalisaation, teknologisen muutoksen ja kestävän kehityksen haasteisiin riippuu paljolti korkeasti koulutetun väestönosan osaamisen tasosta. Vaikka eräillä aloilla on jo pitkään ollut hyvin organisoituja rakenteita korkeakoulutettujen työntekijöiden jatko- ja täydennyskoulutukseen, niin Suomesta puuttuvat yleisemmät rakenteet, joilla varmistettaisiin korkeakoulutettujen osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen.

Kansainvälisten mallien tarkastelun, asiantuntijuustutkimuksen tulosten ja suomalaista tilannetta kartoittavien haastattelun avulla on hahmoteltu korkea-asteen täydennyskoulutusjärjestelmän muutostarpeita. Yleinen johtopäätös oli, että Suomen nykyisen koulutusjärjestelmän keinot eivät riitä ylläpitämään yhteiskunnan kannalta kriittisen tärkeän korkeakoulutetun työvoiman osaamista eivätkä ne vastaa joustavasti uusien nousevien asiantuntijuusalueiden tarpeisiin. Raportti nostaa painokkaasti esiin huippuasiantuntijuuden polkujen vahvistamisen yleisen osaamisen tason ylläpitämisen rinnalla. Raportissa korostetaan myös julkisen rahoituksen tarkoituksenmukaisempaa suuntaamista sekä tarvetta vahvistaa insentiivejä korkeakoulujen osallistumiselle jatko- ja täydennyskoulutukseen.

Keskeisenä ehdotuksena on tutkinnon määrittelyn irrottaminen maksuttoman opiskeluoikeuden määrittelystä. Koulutuspoliittisesti on tarkoituksenmukaista tarjota ensimmäistä tutkintoaan suorittaville ilmainen opiskeluoikeus, mutta korkeakoulututkintoja tulee voida käyttää myös jo aiemman korkeakoulututkinnon suorittaneille suunnatussa maksullisessa jatko- ja täydennyskoulutuksessa. Raportissa ehdotetaan neliportaista ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen mallia. Ensimmäisenä tasona ovat erilliset kurssit, jotka eivät suoraan johda mihinkään nimikkeisiin. Toisena tasona ovat korkeakoulututkintoa täydentävät erikoistumiskoulutukset, jotka voivat saada järjestelmässä myös tutkinnon statuksen. Kolmantena tasona ovat työkokemuksen jälkeen suoritettavat maisteritason tutkinnot (Executive Master ja ylemmät AMK-tutkinnot). Neljäntenä tasona on ammatillinen lisensiaatin tutkinto, johon voi liittyä eri toimialojen erityispätevyyksiä (esim. erikoispsykologi).