Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 17.9.2014 koulutustarpeiden ennakoinnin koordinointia ja valmistelua varten työryhmän, jonka tehtävänä on ollut tehdä 29.5.2015 mennessä opetus- ja kulttuuriministeriölle ehdotus koulutustarjonnan tavoitteiksi vuodelle 2020. Työryhmän esityksen lähtökohtana ovat olleet Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tuottamat työvoiman kysyntäskenaariot sekä niitä täydentävät laadulliset ennakointiaineistot, kuten kirjallisuuskatsaus viimeaikaisista elinkeinorakenteen muutoksista ja osaamistarpeiden kehittämistä koskevista tulevaisuusselvityksistä, aluekysely maakuntien liitoille alueiden kasvualojen ja niitä vastaavan osaamisen kartoittamiseksi, sidosryhmille kohdennettu toimialakysely toimialojen työllisyyskehityksen, yritysrakenteen ja osaamis- ja koulutusrakenteen arvioimiseksi, sidosryhmien erilliset tapaamiset sekä kahden sidosryhmille järjestetyn ennakointiseminaarin tulokset, jotka ovat tukeneet työryhmän koulutustarjontaesityksen viimeistelyä.

Työryhmän esityksen pohjana on ollut VATTin toimialoittaista työllisyyttä kuvaava politiikkaskenaario ja siihen perustuvat Opetushallituksen laatimat koulutustarpeiden ennakointitulokset. Työryhmä on tehnyt esityksessään valintoja, jotka perustuvat näkemykseen muun muassa vientialojen kasvun ja rakenteen, digitaalisuuden hyödyntämisen laajuuden, kotimaisen kulutuskysynnän kehityksestä sekä hyvinvointipalvelujen työvoiman saatavuuden ja tuottavuuden vaihtoehdoista. Työryhmän näkemyksen mukaan VATTin politiikkaskenaario sisältää useita talous- ja työllisyyskehitykseen liittyviä perusteita työryhmän koulutustarjontaesitykselle, mutta tarvitsee vielä täydennykseksi elinkeinorakenteen tavoitteelliseen uudistamiseen ja kasvualojen koulutus- ja osaamistarpeisiin perustuvia lisäpainotuksia.

Suomen elinkeinorakenteen kasvupotentiaaleja ovat erityisesti teollinen internet, bio- ja kiertotalous, cleantech, luovat alat sekä hyvinvointiklusteri. Digitaalisuus mahdollistaa tulevaisuudessa julkisissa ja yksityisissä palveluissa tuottavuuden kasvun sekä uusien digitaaliseen palvelutuotantoon ja käyttäjälähtöisiin innovaatioihin perustuvien työpaikkojen syntymisen. Panostuksia tarvitaan myös tällä hetkellä vahvojen ja työllistävien toimialojen työvoimapoistuman korvaamiseen ja osaamisen kehittämiseen. Tämä koskee esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan, rakennusalan, maatalouden, kuljetusalan ja useiden teollisuuden alojen riittävän koulutustarjonnan turvaamista ja koko työvoimareservin hyödyntämistä.

Työryhmä esittää nuorille suunnatun koulutuksen tutkintomäärän lisäystä tekniikan ja liikenteen alalle, luonnontieteiden alalle, luonnonvara- ja ympäristöalalle, humanistiselle ja kasvatusalalle sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalle. Tutkintomäärän vähennystä ehdotetaan kulttuurialalle, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalle sekä hieman matkailu-, ravitsemis- ja talousalalle. Kouluasteittain tarkasteltuna tutkintotarve kasvaa yliopistokoulutuksessa, vähenee ammattikorkeakoulutuksessa ja myös hieman ammatillisessa peruskoulutuksessa. Työryhmä esittää lisäksi ammatillisen aikuiskoulutuksen ja ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tutkintomäärien lisäämistä. Tohtorikoulutuksen tavoitteeksi ehdotetaan nykytason säilyttämistä ja tohtoritutkintojen suorittaneiden osuuden kasvattamista yksityisellä sektorilla.

Alakohtaisten työvoima- ja koulutustarpeiden tavoitteiden ohella tulisi keskittyä turvaamaan elinkeinoelämälle ja sen uudistumiselle parhaat mahdolliset toimintaedellytykset osaamistasoa nostamalla, metatason osaamista vahvistamalla ja toimialarajat ylittävien osaamiskokonaisuuksien hallintaa parantamalla. Lisäksi elinkeino- ja koulutuspolitiikassa olisi tarpeen tavoitteellisen elinkeinorakenteen tukemisen ohella vahvistaa kokeiluja, joilla luodaan rohkeasti edellytyksiä uusien, vielä kehitysvaiheessa olevien alojen kasvulle.

Tulevaisuudessa on olennaista koulutussisältöjen jatkuva uudistaminen, oppimisympäristöjen ja pedagogiikan monimuotoistuminen ja koulutuksen saavutettavuuden parantaminen digitaalisten palvelujen avulla. Kaikilla aloilla on yhä tärkeämpää monialaisuus ja monitieteellisyys, toisin sanoen opiskelijoiden aito mahdollisuus valita opintojaan eri opintoalojen, koulutusalojen ja koulutusasteiden välillä ja mahdollistaa työssäolon ja koulutuksen vuorottelu.