Tavoitteenamme oli selvittää, onko ihmiskaupan uhrien harkinta-aikoja sekä seksuaalipalveluiden myyntiin liittyvää käännyttämisperustetta koskevissa laeissa tai viranomaiskäytännössä epäkohtia, jotka estävät ihmiskaupan ilmituloa. Selvitys perustuu Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän, poliisin ja Rajavartiolaitoksen päätöksiin (2015–2021) sekä haastatteluihin.

Tarkasteluajanjaksolla annettiin 78 harkinta-aikaa. Haastatellut pitivät harkinta-aikaa hyvänä käytäntönä. Sen avulla uhri voi harkita yhteistyötä poliisin kanssa ja alkaa toipua kokemuksistaan. Haasteina nähtiin esitutkintaviranomaisten tiedonpuute harkinta-ajan myöntämisestä, harkinta-ajan pituuden ennakoimattomuus ja keskeyttämisperuste.

Seksuaalipalveluiden myyntiepäilyn perusteella tehtiin 75 käännyttämispäätöstä. Määrä on viime vuosina laskenut. Esitutkintaviranomaisten on usein haastavaa tunnistaa, liittyykö tapauksiin ihmiskauppaa. Käännyttämisen uhka voi haitata ihmiskaupan ilmituloa ja lisätä haavoittuvuutta, sillä seksiä myyvät siirtolaiset pelkäävät käännyttämistä ja maahantulokieltoa.

Selvityksessä suositellaan esitutkintaviranomaisten kouluttamista ja tietoisuuden lisäämistä harkinta-ajoista. Lisäksi suositellaan ulkomaalaislain seksuaalipalveluiden myyntiepäilyyn liittyvän käännyttämisperusteen poistamista. Parantamalla ihmiskaupan tunnistamista voidaan edistää uhrien oikeuksia ja rikosvastuun toteutumista.