Selvitystyö tarkastelee ikääntyneiden itsemääräämisoikeuteen liittyvää oikeuskäytäntöä ja kantelu- ja valvontaratkaisuja vuosilta 2018–2022. Lisäksi on koottu muihin täysi-ikäisiin liittyvää vastaavaa aineistoa tulevaa lainsäädäntötarvetta varten. Sovellettavan lainsäädännön puuttuessa eduskunnan oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnan normatiivinen merkitys korostuu. Eniten aihetta koskevaa oikeudellista aineistoa löytyykin oikeusasiamiehen kanteluratkaisuista ja tarkastuskäyntiraporteista. Selvityksen pääpaino on tarkastuskäyntiraporteissa, jotka tuovat esille ikääntyneiden itsemääräämisoikeuden tukemiseen ja rajoittamiseen liittyvät haasteet.

Aineisto osoittaa, että rajoitustoimenpiteiden käyttöä kyetään ohjaamaan usein vasta laillisuusvalvonnan keinoin, ja että palveluyksiköiden toiminnasta vastaaville ja henkilökunnalle joudutaan toistuvasti painottamaan velvollisuutta tuntea ja noudattaa lainsäädäntöä ja ihmisoikeussopimuksia, vaikka ammattihenkilöitä koskeva lainsäädäntö tähän jo velvoittaakin. Aineisto saa pohtimaan omavalvonnan soveltuvuutta ja riittävyyttä palveluissa, joissa on mahdollisuus voimakkaasti rajoittaa asiakkaiden perusoikeuksia. Aineiston perusteella keskeisiä kehittämistarpeita ovat henkilökunnan koulutus, itsemääräämisoikeuden tukemisen suunnitelmallisuus, rajoitustoimenpiteiden käytön edellytysten konkretisointi käytännön toiminnan tasolle ja rajoitustoimenpiteiden ja niiden välttämisen systemaattinen kirjaaminen, seuranta ja valvonta. Nämä tukisivat toiminnan lainmukaisuuden arviointia, asiakkaan ja työntekijän oikeusturvaa ja rajoitustoimenpiteiden näkyväksi tekemistä ja vähentämistä.