Tutkimuksessa tarkasteltiin naisiin kohdistuneita parisuhdetappoja edeltäneitä tapahtumaketjuja laajan aineistopohjan avulla. Työpaketissa 1 hyödynnettiin Henkirikollisuuden seurantajärjestelmän tietoja (henkirikokset vuosilta 2003–18), työpaketissa 2 tuomio- ja esitutkinta-asiakirjoja (2016–18), ja työpaketissa 3 Tilastokeskuksen ja THL:n kansallisia rekisteritietoja parisuhdetappojen uhreista ja tekijöistä (2003–18).

Naisiin kohdistuvat parisuhdetapot vähenivät 2000-luvun alussa, mutta 2010-luvulla lasku ei ole jatkunut. Parisuhdetappojen uhrit ja tekijät ovat usein sosiaalisesti huono-osaisia ja monella tekijöistä on aikaisempaa rikoshistoriaa. Parisuhdetapot liittyvät usein päihteisiin, mutta vähemmän viime vuosina. Taustatekijöiden valossa parisuhdetappojen osapuolet muistuttavat pääosin muun parisuhdeväkivallan osapuolia.

Merkittävässä osassa henkirikoksia on suunnitelmallisuutta ja ne liittyvät usein erotilanteisiin. Vaikka osa henkirikoksen tekijöistä on jo aiemmin ollut epäiltynä väkivallasta uhria kohtaan, valtaosassa tapauksia aiempia rikosilmoituksia ei ole. Samoin lähestymiskiellot ja turvakotikäynnit ovat harvinaisia, kuten myös suoraan väkivaltaan viittaavat käynnit terveydenhuollossa. Parisuhdetappojen vähentäminen vaatii siten panostuksia ennen kaikkea väkivallan parempaan tunnistamiseen, mutta myös riskienarviointiin ja tehokkaisiin puuttumiskeinoihin.