Tällä raportilla on neljä päätavoitetta. Ensiksi tutkitaan osa-aikaisen työttömyyden yleisyyttä yli ajan sekä työllisyyden ja työttömyyden rajapinnalla liikkuvien työuria. Toiseksi tarkastellaan, sisältääkö työttömyysturvajärjestelmä tulorekisteriin ja maksuperusteiseen sovitteluun siirtymisen jälkeen byrokratialoukkuja. Kolmanneksi tutkitaan, kuinka TE-palveluissa edistetään kokonaan työttömien osa-aikaisen ja tilapäisen työn vastaanottamista ja osittain työttömien kokoaikaista työllistymistä. Neljänneksi arvioidaan, onko työnantajan velvollisuudessa tarjota lisätyötä osa-aikatyöntekijöille työnantajien näkökulmasta ongelmia. Aineistoina analyyseissa hyödynnetään sekä rekisteri- että kyselyaineistoja (työttömät, TE-asiantuntijat, työnantajat).

Analyysimme perusteella soviteltujen etuuksien käyttö on lisääntynyt selvästi vuosina 2010–2019. Sekä sovitellulla etuudella että täydellä päivärahalla alkavat etuusjaksot, joiden aikana siirrytään sovitellulle etuudelle, päättyvät usein kokoaikaiseen työllistymiseen. Sovitellulla alkaneista etuusjaksoista kokoaikaiseen työllistymiseen siirtyminen on lyhytkestoista.

Sovitellun työttömyysturvan muuttaminen maksuperusteiseksi ja tulorekisteri ovat lyhentäneet maksuviiveitä, mutta uudistukset eivät ole täysin poistaneet byrokratia- ja informaatioloukkuja.

TE-asiantuntijakyselyn mukaan osittain työttömät työnhakijat ovat saaneet heikommin TE-palveluita kuin kokonaan työttömät.

Lisätyön tarjoamisvelvollisuutta koskevassa lainsäädännössä ei ole analyysin perusteella aiemmin tunnistamattomia ongelmia.