Selvitys kuntien kotouttamisohjelmista tarkastelee, millainen rooli kotouttamisohjelmalla on kunnan kotoutumista edistävän työn suunnittelussa, käytännön toteutuksessa ja kotoutumisen seurannassa. Selvitys osoittaa, että vaikka kotouttamisohjelman laatiminen on lakisääteistä, ohjelmien sisällöissä, valmisteluprosesseissa, käyttötarkoituksissa ja seurantamenetelmissä on merkittäviä eroja.

Sisällöiltään ja käyttötarkoituksiltaan kuntien ohjelmat eroavat toisistaan erityisesti sen suhteen, onko ohjelma tavoiteohjelma, palveluiden kuvaus vai niiden välimuoto. Tavoitteiden asettelu ja seuranta painottuvat toimenpiteisiin eikä kotoutumisen edistämisen seurantaan niissä ohjelmissa, joissa tavoitteita ylipäänsä on esitetty. Useissa kunnissa kotoutumisen edistymisen mittaaminen ei ole riittävän konkreettisella tasolla, tai kotoutumisen seurantaan ja toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointiin ei ole edes pyrkimystä. Suurimmassa osassa kuntia ohjelmat on kuitenkin koettu hyödyllisiksi tiedon välittämisessä, keskustelun herättämisessä sekä yhteistyön lisäämisessä.

Selvityksen mukaan voimassa oleva laki ei anna kunnille riittävästi välineitä määrittää kotouttamisohjelman asemaa, merkitystä ja sisältöä. Toisaalta kuntien erilaisuus haastaa yhtenäisen ohjeistuksen.

Selvityksen menetelminä käytettiin laadullista sisältöanalyysia ja haastatteluita.