Raportti kuvaa lainsäädännön toimivuutta ja ohjaustarpeita sekä esteettömyyden nykytilaa rakennetussa ympäristössä YK:n vammaisyleissopimuksen velvoitteiden näkökulmasta. Suositukset perustuvat kartoitukseen, kyselyihin ja työpajoihin, joihin osallistui kokemustoimijoita ja sidosryhmiä. Kansainvälinen vertailu koskee lainsäädäntöä ja toimintatapoja, joilla rakennetun ympäristön esteettömyyttä edistetään.

Raportissa ehdotetaan tarkennuksia säännöksiin ja uutta lainsäädäntöä. Nykyinen lainsäädäntö ei huomio riittävästi aistiesteettömyyttä, julkisten ulkotilojen säännökset puuttuvat ja matkaketjujen esteettömyys on puutteellista. Esteettömyyttä tulee kehittää muulloinkin kuin korjausrakentamisessa. Lainsäädännön valmistelussa käyttäjät on otettava mukaan prosessiin alusta saakka. Asenteisiin vaikuttamista, koulutusta ja toteutumisen valvontaa on lisättävä, jotta esteettömyys tulee huomioiduksi koko rakentamisen ketjussa suunnittelusta toteutukseen ja kunnossapitoon. Lisäksi sertifioituja esteettömyysasiantuntijoita tulee kouluttaa. Sanktioita tarvitaan vain, jos kannustimet eivät toimi.

Suomessa ei ole tilastoja, joiden avulla esteettömyyden tilaa voidaan kuvata. Kehittämiskohteeksi tunnistettiin järjestelmällinen tiedonkeruu rakennetun ympäristön esteettömyyden tilasta ja käsitteiden yhdenmukaistaminen. Esteettömyyden toteutumisen tunnusluvut tulee määritellä monialaisesti.