Globaalit ilmiöt, kuten ilmastomuutos tai koronapandemia, ja ylikansalliset keskinäisriippuvuudet ovat korostaneet tiedediplomatian merkitystä. Kansallisten ja kansainvälisten tavoitteiden saavuttaminen tiedediplomatian keinoin edellyttää paitsi ilmiön tunnettavuuden edistämistä, myös sen strategista haltuunottoa.

Tässä hankkeessa on selvitetty suomalaisen tiedediplomatian tilaa ja kehittämistarpeita. Selvitys lähtee liikkeelle tiedediplomatian kolmijaosta: science in diplomacy (tieteellisen tiedon hyödyntäminen päätöksenteossa), diplomacy for science (diplomatian merkitys tieteellisen yhteistyön tukemisessa) ja science for diplomacy (tieteellisen yhteistyön merkitys kansainvälisten suhteiden kehittämisessä). Tämän lisäksi huomioidaan niin kansallinen intressipohjaisuus, kuin kansainväliset verkostot. Selvityksessä tehdään laaja läpileikkaus tiedediplomatian kansainväliseen tilaan, jossa käsitellään Suomelle merkityksellisiä areenoita ja toimijoita. Tiedediplomatiaverkostojen merkitystä tarkastellaan Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) ja Kansainvälisen biodiversiteettipaneelin (IPBES) toiminnassa.

Suomalaisen tiedediplomatian nykytilan arvioimiseksi hankkeessa on hyödynnetty hallinnon ja tiedeyhteisön edustajille suunnattua kyselyä, asiantuntijahaastatteluita ja työpajoja. Arvioinnissa tunnistetaan Suomen tiedediplomatian haasteita, sekä pohditaan ennakoivan tiedediplomatiastrategian mahdollisuuksia. Lopuksi raportissa esitetään kymmenen kehittämissuositusta suomalaisen tiedediplomatian vahvistamiseksi.