Tässä raportissa selvitystyön kohteena on neljän järjestön, Rintamaveteraaniliiton, Sotainvalidien Veljesliiton, Suomen Sotaveteraaniliiton ja Tammenlehvän Perinneliiton tehtävät, toiminta, talous ja tulevaisuuden suunnitelmat 2010-luvun lopulla, kun sotaveteraanien määrä on vähentynyt jo merkittävästi. Järjestöjen toimintaa on rahoitettu raha-automaattiavustuksilla (2016) sekä STEA-avustuksilla (2017–2018) vuosien 2016–2018 aikana yhteensä noin 3,8 miljoonalla eurolla. Tulevina vuosina on väistämättä edessä aika, jolloin toiminta ei enää luonteeltaan vastaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen tehtävää; työn kohderyhmä on poistunut keskuudestamme.
Vuonna 2019 järjestöjen toiminta on edelleen aktiivista, mutta monin paikoin se on hiipumassa ja esimerkiksi paikallisyhdistyksiä purkautuu kiihtyvää tahtia. Toiminta on 2020-luvulla väistämättä siirtymässä ns. perinneaikaan, jolloin veteraanien edunvalvonta ja huoltotyö ensin vähenee ja lopulta jää pois toiminnasta. Muutos tapahtuu vaiheittain vuosien kuluessa ja jo nyt esimerkiksi veteraanien puolisojen ja leskien asema ja tukeminen korostuu järjestöjen toiminnassa. Raportissa osoitetaan, että järjestöjen taloudellisen tuen päättämisen ajankohta ei ole kovin yksiselitteisesti määriteltävissä. Arviointiin vaikuttavat monet näkökulmat ja raportin johtopäätöksenä onkin, että tämä päättämisprosessi tulisi tehdä suhteellisen pitkäjänteisellä ja suunnitelmallisella tavalla yhteistyössä ja dialogissa rahoittajan ja järjestöjen johdon kanssa.