Lastensuojelua on viime vuosina suunnattu varhaisen tuen suuntaan, jotta kasvavaa tarvetta voitaisiin ehkäistä ja vähentää. Selvitystyö kytkeytyy laajaan LAPE-hankkeeseen, jossa rakennetaan uutta perhepalvelujen kokonaisuutta. Keskeisenä linjana on yleisten palvelujen ensisijaisuus ja avohuollon käytäntöjen monipuolistaminen. Perustasolla sosiaali- ja terveydenhuollon ja sivistystoimen palvelut verkottuvat perhekeskuksiksi. Erityistasoa edustaa lastensuojelu avo- ja sijaishuoltoineen. Yhdenmukaisuus lapsen oikeuksien ja lainsäädännön toteuttamisessa, asiakkaiden osallisuus ja lastensuojelun avohuollon systeeminen, moniammatillinen tiimityö ovat keinoja ehkäistä ongelmien kärjistymistä ja huostaanottojen tarvetta. Intensiivinen ryhmätyö nuorille on tarpeen asiakasryhmän kasvun vuoksi. Sijaishuollon valvonta tarvitsee selkeämpää otetta. Henkilöstötilanteen helpottamiseksi esitetään työntekijäkohtaisen asiakasmäärän rajaamista 25 asiakkaaseen; uusi arviointi on tarpeen alueuudistuksen jälkeen. Työhön liittyvä kuormitus vaatii työolojen ja johtamisen tukea. Olennaista on työn vaikuttavuuden seuranta ja arviointi. Tarvitaan luotettavaa tietoa siitä, saavatko esitetyt käytännöt myönteisiä muutoksia aikaan asiakkaiden elämässä. Lastensuojeluun soveltuvan vaikuttavuuden tutkimuksen aikaan saaminen on valtion vastuulla. Kehittäminen on tarpeen sote-uudistuksen etenemisestä riippumatta.