Artikkelimme tarkastelee kirjallisuuden ja kirjoittamisen merkityksiä ympäristöpedagogiikassa, osana ympäristölukutaitoa. Tutkimus pohjaa kirjoittamisen aikuisopiskelijoille järjestettyyn ympäristökirjoittamisen työpajaan, siihen liittyvään kyselyyn sekä työpajassa kirjoitettuihin teksteihin. Menetelmällisesti tutkimus kytkeytyy empiiriseen ekokritiikkiin. Kysymme, miten kirjoittajat sanallistavat ympäristökirjoittamista ja kirjallisuuden rooleja kyselyvastauksissaan sekä miten ympäristöteemoja käsitellään työpajassa tuotetuissa teksteissä. Aineistomme heijastelee kirjallisuudelle annettuja rooleja tiedonvälittäjänä, ajatusten herättäjänä ja tunteiden käsittelyn mahdollistajana. Ympäristölukutaidon näkökulmasta tärkeänä näyttäytyy erityisesti se, miten kirjoittaminen auttaa pysähtymään luonnon äärelle ja kiinnittämään huomiota ympäristön yksityiskohtiin. Myös kirjoittamisen poeettiset ratkaisut ja materiaaliset olosuhteet nousevat keskeisiksi. Tutkimus lisää tietoa kirjoittamisen ja kirjallisuuden mahdollisuuksista ympäristöpedagogiikassa valottaen ympäristökirjoittamisen poeettisia mahdollisuuksia.