Monilukutaito on uusi käsite varhaiskasvatuksessa ja suomalaisessa kasvatuskentässä ylipäätään. Käsitteen juurtumattomuus on näkynyt epätietoisuutena siitä, mitä monilukutaidolla oikeastaan tarkoitetaan ja miten sen tulisi näkyä varhaiskasvatuksen pedagogiikassa. Tämän kirjoituksen tavoitteena on hälventää monilukutaitoon liittyvää mystiikkaa. Vaikka monilukutaito on abstrakti käsite, ei pedagogiikan tarvitse olla abstraktia. Siksipä käytän konkreettisena esimerkkinä varhaiskasvatuksen pedagogiikalle hyvin ominaista työkalua; kuvitettua satukirjaa.