Itäisessä Suomessa 1600-1800-luvuilla yleisen yhtiömieslaitoksen merkitys maatilojen kehityksessä on herättänyt aiemmassa tutkimuksessa toisistaan poikkeavia tulkintoja. Yhtäältä yhtiömiesjärjestelmän tehtäväksi on nähty tilojen aputyövoiman turvaaminen, ja toisaalta sitä on pidetty keinona hallita omatoimisesti maatiloja. Aikaisempien tulkintojen suhteuttaminen lähdeaineistojen mikrohistorialliseen analyysiin tarjoaa uusia näkökulmia tutkimusteemaan.