Artikkeli tarkastelee populaarimusiikin roolia historiaan viittaavien kollektiivisten traumojen, uhriasemien ja antagonististen kuvastojen tuottajana. Itäisessä Keski-Euroopassa suosittua ’kansallismielistä rock-musiikkia’ esimerkkinään käyttäen se tutkii sitä, miten populaarimusiikki sekä siihen liittyvät diskurssit ja sosiaalisen kanssakäymisen muodot tuottavat, kierrättävät ja lujittavat kansakuntakeskeisiin uhriasemiin ja traumoihin perustuvia historian tulkintoja ja näin siirtävät niitä osaksi historiakulttuuria. Empiirinen analyysi perustuu unkarinkielisen rock-lyriikan lähilukuun, Budapestissa kesällä 2018 esitetyn Trianon-rockmusikaalin tulkintaan sekä nationalististen musiikkitoimijoiden julkisiin lausuntoihin ja omaelämäkerrallisiin kirjoituksiin. Artikkelin tematiikka kytkeytyy äärioikeistolaisten poliittisten liikkeiden normalisoitumisen tutkimukseen, mutta myös keskusteluun siitä, miten historiaa itäisen Keski-Euroopan postsosialistisissa maissa käytetään ja miten historia on kulttuurisesti läsnä. Tekijä esittää alustavan hypoteesin laajemmalle tutkimusasetelmalle, jossa populaarimusiikin ja nationalistisen identifikaation suhdetta tarkastellaan tunteiden kautta. Tekijä esittää myös, että kansallismielisen rockin suosiota on mielekästä tarkastella osana laajempaa eurooppalaista muistin politiikkaa, kenties eräänlaisena antagonistisena vastamuistina.