[Johdanto] Jos ilmastonmuutosta halutaan jarruttaa, suomalaisten on vähennettävä radikaalisti asumisen, liikkumisen ja kulutuksen aiheuttamaa ympäristökuormaa (Sitra 2019). Elävätkö köyhät ehkä ympäristöystävällisemmin kuin paljon kuluttavat hyväosaiset? Kestävän kehityksen yhteys taloussosiaalityöhön ei ole näin yksinkertainen. Köyhyys pakottaa myös epäekologisiin ratkaisuihin. Tässä luvussa pohdin, miten taloussosiaalityö aivan erityisesti kytkee ekososiaalista lähestymistapaa eli ympäristökysymysten näkökulmaa sosiaalityöhön. Sosiaalityön ekososiaalinen ajattelutapa tarkastelee ihmistä kokonaisvaltaisesti elinympäristössään ja osana sitä. Siinä ympäristöongelmat nähdään myös sosiaalisina ongelmina, kuten eriarvoisuuden lisääntymisenä. (Matthies, Närhi & Ward 2001; Närhi 2004; Matthies & Närhi 2017.) Suomi on sitoutunut yhdessä Yhdistyneiden kansakuntien muiden jäsenmaiden kanssa toimintaohjelmaan köyhyyden poistamiseksi ja luonnonympäristön varjelemiseksi jälkipolville (Kestävän kehityksen toimikunta 2019). On todennäköistä, että näitä tavoitteita ei voida saavuttaa muuttamatta vallitsevaa taloudellista ajattelumallia olennaisesti. Sosiaalityö on puolestaan sitoutunut kansainvälisten järjestöjensä kautta toimimaan sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden sekä ympäristön kestävyyden puolesta (International Association of Schools of Social Work, International Federation of Social Workers & Interational Council of Social Welfare 2012). Nämäkin edellyttävät talouden irtaantumista talouskasvusta, joka perustuu luonnonvarojen kestämättömään käyttöön. Taloussosiaalityön tehtäväkenttänä on heikoimmassa asemassa olevien ihmisten toimeentulo ja toimintamahdollisuudet. Siten taloussosiaalityö on keskellä kysymystä ekologisesti kestävästä taloudenpidosta yhteiskunnassa. [Jatkuu julkaisussa]