Kasvojentunnistusteknologia on automaatiota ja koneoppimista hyödyntävä biometrinen tunnistusteknologia. Sen päätarkoitus on identifioida, paikantaa ja jäljittää kasvoja kuvasta tai suoratoistovideosta. Kyseinen teknologia koostuu kolmesta toiminnallisuudesta: kasvojen havaitsemisesta, tarkistuksesta ja tunnistuksesta, joita voidaan käyttää yhdessä tai erikseen autentikoimiseen, kasvojen piirteiden muuntamiseen ja yksilöiden reaaliaikaiseen seurantaan. Kasvojentunnistusteknologian käyttö on kasvanut jatkuvasti viimeisen vuosikymmenen aikana, mutta tutkimus sen vaikutuksista, etenkin uhista, on edelleen vähäistä. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia ja tunnistaa kyseisen teknologian uhkia sekä luoda pohja mahdolliselle jatkotutkimukselle. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä sekä hyödyntämällä puolistrukturoituja haastatteluja tiedonkeruuprosessissa. Analyysimme sekä aikaisemman kirjallisuuden pohjalta voidaan todeta, kuinka kasvojentunnistusteknologian uhat eroavat luonteeltaan julkisten ja yksityisten organisaatioiden käytön välillä. Löysimme myös uuden, tutkimattoman näkökulman uhkien tarkasteluun: teknologian käyttö yksityisen ja julkisten käyttötapausten välillä. Julkinen käyttö käsittää kasvojentunnistusteknologian käytön julkisissa tiloissa ja julkishallinnon toimesta. Yksityinen käyttö puolestaan viittaa yksityisen tahon tarjoaman teknologian käyttöön niin julkisella paikalla tai täysin yksityisesti, kuten omalla puhelimella. Tuloksistamme selvisi, kuinka yksilöt eivät joko kykene tunnistamaan kasvojentunnistusteknologian monia uhkia, tai kokevat uhkien estämisen olevan mahdotonta. Luottamus paikallisia yrityksiä kohtaan kuitenkin laimensi uhkakuvien kokemista. Yksilöiden yksityisyyden, tietoturvan sekä perusihmisoikeuksien turvaamiseksi keskustelu kasvojentunnistusteknologian uhista on nostettava pöydälle niin tutkimuskirjallisuudessa kuin yleisellä tasolla.