Tämä maisterintutkielma jäsentää todistuslausuntojen epistemologian keskeisiä kysymyksiä. Tutkimus keskittyy todistajalausuntojen välittämän tiedon oikeuttamisen ongelmiin ja rinnastaa ne kielifilosofian merkitysteorioihin. Reduktiivisten ja ei- reduktiivisten teorioiden kaksijakoisuuden avulla esitellyt tiedon välityksen ja generaation ongelmat liittyvät myös uusien viestintäteknologioiden tutkimukseen. Tutkielma rinnastaa sosiaaliepistemologian tutkimuksen generatiivisen tekoälyn esimerkkien kautta luottamusta koskeviin kysymyksiin. Todistukseen luottaminen episteemisesti läpinäkymättömissä tekoälyn prosesseissa nostaa esiin kysymyksen siitä, miten voimme oikeuttaa tekoälyn tarjoaman todistuksen tiedoksi. Tämä tutkielma esittää, että sosiaaliepistemologian perinteiset teoriamallit eivät vielä ole riittäviä vastaamaan nykyisten (viestintä)teknologioiden esille nostamiin episteemisiin haasteisiin. Tiedon oikeuttamisen teoriat yhdistettynä viestinnän ja merkityksen teorioihin mahdollistavat uusien viestintäteknologioiden monipuolisemman analyysin. Vaikka sosiaaliepistemologia luo mahdollisuuksia generatiivisen tekoälyn välittämän tiedon analyysiin, vaatii se lisätutkimusta, joka huomioi tekoälyn tietoisuuden mahdollisuudet ja oppimisprosessit.