Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on rakentaa tämänhetkisen kirjallisuuden pohjalta jäsennelty kuva yksilöurheiluvalmentajien pedagogisesta osaamisesta. Katsauksen pyrkimyksenä on selvittää, mistä osa-alueista valmentajien pedagoginen osaaminen muodostuu ja mitä merkityksiä valmentajien eri osaamistarpeille annetaan.

Valmentaja on urheilun keskeinen toimija, jonka tehtävänä on valmennuksen eri keinoja hyödyntäen auttaa urheilijaa kehittymään ja parantamaan suorituskykyään. Urheiluvalmennus puolestaan voidaan nähdä prosessina, jossa urheilija ja valmentaja pyrkivät kehittämään urheilijan suorituskykyä yhdessä sovittujen valmennuksen ja vuorovaikutuksen keinojen pohjalta. Yksilöllisen suorituskyvyn kehittäminen edellyttää valmentajalta laajaa osaamista, jatkuvaa harjoittelun mukauttamista sekä urheilijoiden yksilöllisten tarpeiden huomioimista suorituskyvyn kehittämiseksi.

Pedagogiset taidot ovat valmentajan osaamisen keskiössä. Pedagogiikan avulla valmentaja vaikuttaa urheilijoidensa kasvuun ja kehitykseen ja välittää urheilijoilleen tarvittavia tietoja, taitoja, arvoja ja asenteita. Valmennuksen pedagogiikka muodostuu toimintatavoista, vuorovaikutuksesta ja erilaisista keinoista, joiden avulla valmentaja pyrkii edistämään urheilijoiden fyysistä, sosioemotionaalista ja psyykkistä kehitystä.

Kirjallisuuskatsaus osoitti, että onnistuneen valmennuksen takaamiseksi valmentajalta edellytetään kaikkien valmennusosaamisen osa-alueiden hallintaa eli sekä hyvää vuorovaikutus- ja urheiluosaamista, itsensä kehittämisen taitoja että omien voimavarojen hallintaa. Lisäksi katsaus osoitti, että valmentajan työnkuvaan ei nykypäivänä kuulu enää ainoastaan valmentaminen, vaan osaamistarpeet ovat laajentuneet ja monipuolistuneet. Nykypäivän valmentajalta edellytetäänkin laajan valmennusosaamisen lisäksi erityisesti hyviä tunne- ja vuorovaikutustaitoja, opettamis- ja ohjaamisosaamista sekä taitoa hankkia tietoa ja kehittää omaa osaamistaan.