Tässä tutkimuksessa on tutkittu esiopetusikäisten lasten käsityksiä historiasta eli menneestä ajasta Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus, jonka lähestymistavaksi valitsin fenomenografian. Fenomenografia tutkii, miten ympäröivä maailma ilmenee ja rakentuu juuri yksilön, eli tässä tutkimuksessa esiopetusikäisten lasten, tietoisuudessa. Tavoitteenani on löytää ja tuoda esille erilaisia tutkittavaan ilmiöön sanoitettuja ajattelutapoja. Historiakulttuuri on tässä tutkimuksessa informaatioaines, jonka pohjalta lapset rakentavat omaa käsitystään menneestä ajasta. Aineisto on kerätty kantahämäläisestä esiopetusryhmästä keväällä 2017. Puolistrukturoidut teemahaastattelut on toteutettu yksilöhaastatteluina esipetusryhmässä. Saadusta aineistosta nousseet ilmaukset on ryhmitelty merkitysyksiköiksi ja käsityksiksi. Analyysin viimeisessä vaiheessa kategorioita on yhdistelty vielä laajemmiksi ja abstrakteimmiksi ylätason kuvauskategorioiksi. Tässä tutkimuksessa niitä muodostui viisi. Esiopetusikäisten lasten käsitykset menneestä ajasta näkyvät vertailuna eroavaisuuksien ja yhtäläisyyksien kautta nykyaikaan, suvun historiana, tunteina, tiedonkeruuna sekä kulttuurin tuotteina. Historiakulttuuri kulkeutuu lasten elämään kuultuna, nähtynä ja koettuna. Keskeiseksi tekijäksi nousee myös yhdessä tekeminen sekä kokeminen.