Tutkielmassa tarkastelen, kuinka luonnon esteettisen kokemisen rakentumista ja siihen liittyviä tekijöitä on määritelty. Tutkimusmetodina on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on tuoda esiin ympäristöestetiikan näkökulmia luonnon esteettisen kokemisen rakentumisesta. Tutkielma sijoittuu viitekehykseltään ympäristöestetiikan tutkimusalaan, sekä luonnon estetiikan tutkimusperinteeseen. Analyysiosiossa tuon esille luonnon esteettiseen arvostamisen keskeiset lähtökohdat fenomenologisesta ja analyyttisestä näkökulmasta.

Kirjallisuuskatsauksen myötä voidaan todeta ympäristöestetiikan määrittelevän luonnon kokemisen kokonaisaistilliseksi havaintokokonaisuudeksi, johon vaikuttavat kulttuuriset, psykologiset ja sosiaaliset ominaisuudet kuin myös mielikuvitukselliset ja tunnepohjaiset ominaisuudet. Esteettinen sitoutuminen ympäristöön aktivoi koko aistikykymme. Myös tiedolla on vaikutus ympäristön havaitsemiseen ja se voi rikastuttaa luonnon kokemista ja sen ymmärtämistä. Ympäristö käsitteenä jää laajaksi ja monitulkintaiseksi, mutta keskeistä on, että se sisältää niin rakennetun kuin rakentamattoman ympäristön. Ihmisen vaikutus muovaa ympäristöjämme suuresti, mutta ympäristöestetiikka voi nähdä esteettisen arvostuksen kaikenlaisissa ympäristöissä arkielämästä suurempiin kokonaisuuksiin. Luonnonympäristöstä uniikin tekee sen hetkikeskeisyys, prosessiluontoisuus ja rajoittamattomuus. Luonnon estetiikan myötä tarkastelemme luonnon ilmenemistä, sen prosesseja ja niiden herättämiä havaintoja ja reaktioita meissä kokemisen eri tasoilla.