Tässä maisterintutkielmassa puolustettiin klassista tiedon määritelmää eli tietoa totena uskomuksena sitä vastaan esitetyltä niin kutsutulta Gettier-kritiikiltä. Aluksi tutkielmassa selvitettiin klassisen tiedon määritelmän kestävyyden kannalta keskeiseksi koetun Gettier-kritiikin nykykeskustelun filosofianhistoriallista taustaa, sekä artikuloitiin, mistä Gettier-tapauksissa on kyse. Tämän jälkeen tutkittiin Gettier-tapauksia koskevia intuitioitamme, joiden mukaan niin kutsutuissa Gettier-tapauksissa ei ole kyse tiedosta. Tutkielmassa esitettiin kaksi pääargumenttia, jotka osoittivat, että Gettier-tapauksissa on kuitenkin klassisen tiedon määritelmän sijaan merkittäviä ongelmia. Näiden kahden argumentin mukaan Gettier-tapauksiin sisältyy 1) tiedon kanssa yhteensopimatonta sattumaa tai hyvää onnea sekä 2) niiden keskeinen argumentatiivinen pohja perustuu semanttiselle virheelle, joka nojaa luonnollisen kielen epämääräisyyteen. Yhdessä nämä kaksi argumenttia merkitsivät, että toisin kuin filosofisessa nykykeskustelussa on aiemmin esitetty, Gettier-tapaukset eivät kykene kumoamaan klassista tiedon määritelmää kestävänä filosofisena tiedon analyysina. Tutkielman lopussa tutkittiin vielä klassisen tiedon määritelmän kestävyyttä filosofisena teoriana suhteessa neljään kriteeriin, jotka olivat 1) teoriaa vastaan esitetyt vastaesimerkit, 2) teoreettiset seuraukset, 3) teoreettinen merkittävyys ja 4) yksinkertaisuus. Osoittautui, että klassinen tiedon määritelmä vaikuttaa kestävältä tiedon määritelmältä myös irrallaan Gettier-tapauksista näiden kriteerien valossa. Tutkielmassa esitetystä kahdesta pääargumentista sekä klassisen tiedon määritelmän filosofisesta kestävyydestä päätellen todettiin, että klassista tiedon määritelmää voidaan pitää kestävänä tiedon analyysinä, hyödyllisenä ja toimivana aktuaalisena tiedon määritelmänä sekä filosofisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävänä teoriana tiedon luonteesta.