Mediaurheilun suosituimpien tuotteiden nousseiden lähetysoikeuskustannusten vuoksi urheilun megatapahtumien mediaoikeuksia jaetaan yhä useammin yleisradioyhtiöiden ja kaupallisten toimijoiden kesken. Toisin kuin kaupallisia medioita yleisradioyhtiöiden toimintaa ohjaavat lakiin kirjatut julkisen palvelun periaatteet. Tässä liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielmassa tutkimuksen kohteena olivat Ylen ja kaupallisen C Moren television studiolähetykset Qatarin miesten jalkapallon MM-turnauksesta. Televisiourheilun ytimeltään aikaa kestäviä konventioita on tutkittu, mutta studio-ohjelmien sisältöjen määrällinen analysointi on ollut vähäistä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eroja ja yhtäläisyyksiä Ylen ja C Moren MM-jalkapallon studiolähetyksissä sekä tarkastella sitä, kuinka MM-studioiden sisällöt erosivat turnauksen alku- ja loppuvaiheen lähetysten välillä. Tässä vertailevassa tutkimuksessa hyödynnettiin menetelmänä määrällistä sisällönanalyysia. Tarkasteltavia sisältömuuttujia olivat esitysmuoto, aihealue, henkilö- tai tilannelähde ja segmentin kesto. Analysoitu aineisto koostui 22 ottelun studiolähetyksistä, joista 12 nähtiin Ylen ja kymmenen C Moren televisioimana. Tutkielman teoreettisen perustan muodostivat megatapahtuman, mediatapahtuman ja mediaspektaakkelin keskenään läheiset käsitteet sekä mediaurheilun ja urheilujournalismin käsitteet. Teoreettinen viitekehys rakentui lisäksi jalkapallon MM-kisojen tapahtumaformaatin tarkastelusta ja Qatarin kisoihin liittyneiden kyseenalaisuuksien kertaamisesta. Teoriaosuudessa otettiin myös huomioon julkisen palvelun ja kaupallisten medioiden erilaiset toimintaperiaatteet. Televisiourheilun konventioita puolestaan käsiteltiin erityisesti MM-kisalähetysten sekä niiden studio-osuuksien kannalta relevanteista näkökulmista. Tutkielman tulokset vastasivat pitkälti aiempaan kirjallisuuteen pohjautuneita ennakko-odotuksia. Aihealueena ottelu, esitysmuotona studiokeskustelu ja henkilö- tai tilannelähteenä kisatiimi muodostivat vähintään suhteellisen enemmistön studiolähetysten sisällöstä kummallakin kanavalla. Ylen studiossa painottui kuitenkin journalistinen tyyli verrattuna viihdearvoille studioshow’nsa rakentaneeseen C Moreen. Ylellä politiikkaa ja kisojen taustoja käsiteltiin selvästi enemmän, vaikka ei C Moren studioissakaan tapahtuman yhteiskunnallisia ulottuvuuksia jätetty täysin huomiotta. Ylen studioissa kuultiin kirjavampaa joukkoa asiantuntijoita sekä urheilullisissa että yhteiskunnallisissa asioissa. Lisäksi merkkinä Ylen kulttuuria edistävästä tehtävästä sen lähetyksissä korostuivat aihealueina kisahistoria sekä varsin perusteellinen taktiikan ja data-analytiikan käsittely. C Moren nopeatempoisempi ja henkilökeskeisempi studio-ohjelma luotti tähteyden vetovoimaan, mitä havainnollisti parhaiten verrattain selvästi suurempi pelaajiin ja valmentajiin keskittyneiden sisältöjen osuus lähetyksissä. Vaikka tapahtumakritiikkiä esiintyi MM-studioissa, oli niiden sisältö suurelta osin Fifan toiveiden mukaista. Televisio on kuitenkin osa tapahtuman tuotantokoneistoa ja sen tehtävään kuuluu MM-kisatuotteen myyminen katsojille. Yhteiskunnallisten aiheiden käsittely väheni odotetusti kummassakin studiossa turnauksen edetessä.