Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia 6.-luokkalaisilla nuorilla on koulussa koetusta yksinäisyydestä. Tutkimus pyrkii selvittämään, millaiset asiat ovat vaikuttaneet yksinäisyyden lisääntymiseen tai vähenemiseen. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia rooleja yksinäisyyttä kokeneet nuoret antavat itselleen suhteessa yksinäisyyden kokemuksiin. Tutkimus on toteutettu laadullisesti. Tutkimusaineisto koostuu 6.-luokkalaisten käsin kirjoittamista vapaamuotoisista kertomuksista, jotka käsittelevät heidän kokemia yksinäisyyden kokemuksia koulussa (N = 18). Kertomuksia analysoitiin kaksivaiheisesti narratiivisella tutkimusotteella hyödyntäen ensin narratiivista juonianalyysiä, jolla pyrittiin selvittämään yksinäisyyttä ylläpitäviä tai vähentäviä tekijöitä. Tämän jälkeen aineiston kolme lähiluvussa ollutta kertomusta analysoitiin semanttisella roolianalyysillä, jonka avulla tunnistettiin, millaisia rooleja yksinäisyyttä kokevat itselleen antavat suhteessa yksinäisyyden kokemukseen. Tutkimus tukee ajatusta yksinäisyyden kokemuksen subjektiivisuudesta. Yksinäisyyden kokemuksiin vaikuttavat tekijät voivat toisilla lisätä ja toisilla vähentää koettua yksinäisyyttä. Yksinäisyys näyttää olevan yhteydessä nuorten sosiaalisiin taitoihin ja kykyyn toimia ryhmässä. Myös yksinäisen itselleen asettamat roolit suhteessa yksinäisyyden kokemukseen ovat subjektiivisia ja tilannesidonnaisia. Toisilla yksinäisyyden kokemus lisää omaa passiivisuutta, kun taas toisia se kannustaa ottamaan aktiivisen roolin oman tilanteensa muuttamiseksi. Tutkimus vahvistaa käsitystä nuorten yksinäisyyden kokemusten ongelmallisuudesta. Tutkimuksen tulokset herättävät kysymyksen siitä, kuinka oppilaita on mahdollista tukea vuorovaikutuksen terveellisessä kehittymisessä.