Tässä Pro gradu- tutkielmassa tutkitaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia sote-uudistuksen murrosvaiheessa. Sote- uudistus eli sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistus on yksi merkittävimmistä hallinnollisista uudistuksista, joka tapahtui 1.1.2023. Sote-uudistus on muuttanut lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työtehtäviä sekä työn rakenteita ja ehtoja. Täten sote-uudistuksen kaltaiset isot organisaatiomuutokset voivat myös näkyä työntekijöiden työhyvinvoinnissa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi on ollut tutkimuksen aiheena jo pitkään. Lastensuojelussa työskentelevät kokevat olevansa kuormittuneimpia työssään.

Tutkielmamme teoreettinen viitekehys rakentuu toimintamahdollisuuksien teorian ja subjektiivisen työhyvinvoinnin käsitteen varaan. Tavoitteemme on selvittää millaiseksi lastensuojelun sosiaalityöntekijät kokevat subjektiivisen työhyvinvointinsa ja toimintamahdollisuutensa sote-uudistuksessa. Lisäksi haluamme selvittää, millaista tukea lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat saaneet uudistuksen aikana. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka aineistonhankintamenetelmänä toimii kysely. Aineisto kerättiin Facebookin Sosiaalityön uraverkosto -nimisen ryhmän kautta keväällä 2023. Aineisto koostuu 20 lastensuojelun sosiaalityöntekijän vastauksesta. Kysely koostui avoimista kysymyksistä. Analyysimenetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysia. Sisällönanalyysin keinoin löysimme aineistosta neljä erilaista luokkaa 1) rakenteelliset tekijät, 2) epätietoisuus, 3) tuen saamisen kokemukset ja 4) oman työn arvostus, jotka kuvaavat eri näkökulmista lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia työhyvinvoinnistaan ja toimintamahdollisuuksistaan hyvinvointialueille siirtymisen aikana.

Tutkielmamme perusteella sote-uudistus on näkynyt lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnissa. Sote-uudistuksen myötä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työssä ja rakenteissa tapahtui merkittäviä muutoksia. Sosiaalityöntekijät kokivat muutoksen aikana epätietoisuutta heidän työssään tapahtuvista muutoksista sekä tiedotuksen ja tuen saamisessa koettiin puutteita. Sosiaalityöntekijät kertoivat kokevansa myös oman työnsä arvostuksen puutetta. Myös toimintamahdollisuuksien koettiin heikentyneen lisääntyneen byrokratian, tiedotuksen puutteen sekä epätietoisuuden vuoksi. Itse siirtymä, mutta myös se miten siirtymä hoidettiin ja miten työntekijöitä kohdeltiin, koettiin vaikuttaneen lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin. Johtopäätöksenä esitämme, että siirtymä hyvinvointialueille on näkynyt lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnissa ja toimintamahdollisuuksissa.