Niin sanotun “osallistavan käänteen” (Saurugger 2010) myötä uusia osallistumisen muotoja, kanavia ja tulkintoja on syntynyt sekä kansalaislähtöisesti että hallinnon organisoimana. Osallistumisesta ja osallistamisesta on tullut viime vuosikymmeninä suosittuja iskusanoja hallinnon eri sektoreilla ja tasoilla paikallisesta ja kansallisesta eurooppalaiseen ja globaaliin. Tämä on heijastunut myös yhdyskunta- ja kaupunkisuunnitteluun. Tarkastelemme artikkelissa, millaisia poliittisia ja ideologisia lähtökohtia osallistumiseen liittyy. Tämä auttaa ymmärtämään osallistumisen merkityksiä, muotoja, sisältöjä ja subjektiviteettien muodostumista kulttuurisuunnittelun osallistavissa käytännöissä.