Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia kieltenopettajien kokemuksia pelillistämisestä ja sen käytöstä lukion kieltenopetuksessa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, miten ja miksi pelillistämistä käytetään kieltenopetuksessa. Pelillistäminen koulukontekstissa tarkoittaa pelillisten elementtien (esim. kilpailullisuus, pistetaulukot, tasot) tuomista luokkahuoneeseen.

Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millaisia kokemuksia kieltenopettajilla on pelillistämisestä? ja 2) Miten ja miksi he käyttävät pelillistämistä? Tutkimusta varten haastattelin neljää lukion kieltenopettajaa, jotka tavoitin sähköpostitse. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna Zoomin välityksellä. Analysoin aineiston sisällönanalyysiä hyödyntäen.

Haastatteluista selvisi, että kieltenopettajilla on hyvin erilaisia mielipiteitä pelillistämisestä. Osa opettajista pitää pelillistämistä aikaa vievänä ja epäilee sen tehokkuutta. Osa opettajista näkee sen kuitenkin lähtökohtaisesti positiivisesti, mm. palkitsevana, mielenkiintoisena ja innostavana. Mielenkiintoista oli, että kieltenopettajat käsittivät pelillistämisen eri tavoin, ja pelillistäminen (eng. gamification) sekoittui usein pelillisyyden (eng. game-based learning) kanssa. Kieltenopettajien mukaan opiskelijoiden suhtautuminen pelillistämiseen ja pelien käyttöön opetuksessa on hyvin positiivinen. Tärkeimpänä asiana pelillistämisen suunnittelussa opettajat pitävät tavoitteellisuutta eli sitä, että pelien sisällöt vastaavat kurssien oppimistavoitteita. Pelillistämistä hyödyntävät opettajat käyttävät pelillistämistä tuodakseen vaihtelua kieltenopiskeluun. He myös kokevat pelillistämisen olevan mielekäs tapa oppia, koska siinä oppiminen tapahtuu heidän mielestään kuin huomaamatta.