Tutkimuksessa tarkastellaan adoption jälkipalvelu -termiä ja adoptoitujen tietoisuutta palvelusta. Tutkimuksen taustalla rinnastettiin neuvonnan ja ohjauksen suhdetta adoption jälkipalvelussa tuoden esiin palvelun erityispiirteet. Tutkimuksen yhtenä tulokulmana on kielen merkityksen tunnistaminen. Tavoitteena on tuoda esiin tietävätkö adoptoidut heille kuuluvasta jälkipalvelusta ja mitä mielikuvia heillä on jälkipalvelu -termistä, sekä lisäksi heidän ehdotuksiansa korvaavasta termistä. Tutkimus on toteutettu verkkokyselynä ja sen analyysit on toteutettu aineistolähtöisesti. Tulosten tulkinnassa hyödynnetään teoreettista viitekehystä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia, esimerkiksi muodostamalla vastauksista tyyppiryhmiä. Saadut tulokset sisältävät sekä määrällistä että laadullista ainesta. Keskeisimpinä tuloksina tutkimuksen näytteestä käy ilmi, että merkittävä osa vastanneista adoptoiduista eivät ole tienneet adoption jälkipalvelumahdollisuudesta, tai ainakaan siitä, että palvelu koskisi heitä itseään. Valtaosan mielestä jälkipalvelu -termi on epämieluisa, kylmä, luotaantyöntävä. Korvaavan termin keksiminen osoittautuu pääosin vaikeaksi, mutta termiin kaivataan selkeyttä. Tulosten johtopäätöksenä voidaan epäillä, että vaikeasti ymmärrettävä jälkipalvelu -termi saattaa olla yhteydessä palvelun saavutettavuuteen tai itsessään siihen, että osa adoptoiduista ei tiedä palvelun olemassaolosta. Tulosten perusteella vaikuttaa myös siltä, että termin toivottaisiin olevan selkeämpi ja informatiivisempi. Jatkossa voitaisiin tutkia, vaikuttaisiko termin muuttaminen palvelun saavutettavuuteen ja ymmärrettävyyteen, sekä mikä olisi paras väylä tavoittaa adoptoidut.