Johdanto. Kompleksivoimaharjoittelussa yhdistetään raskas voimaharjoittelu nopeus- tai hyppelyharjoitukseen. Tarkoituksena on kehittää voimantuottonopeutta ja tehontuottoa, jotka molemmat ovat oleellisessa osassa joukkuepalloilussa. Kompleksivoimaharjoittelun on osoitettu kehittävän palloilijoiden maksimaalista alaraajojen voimantuottoa sekä tehoa mittaavaa kevennyshyppyä. Riittävän energiansaannin on osoitettu vaikuttavan voimaharjoittelun aikaansaamiin vasteisiin. Energiansaatavuus on käsite, jonka avulla voidaan määrittää energiamäärä, mikä jää kehon fysiologisiin toimintoihin liikunnan jälkeen. Riittävä energiansaatavuus edesauttaa ylläpitämään terveyttä ja saavuttamaan haluttuja harjoitusvasteita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko energiansaatavuus yhteyksissä kuuden viikon voimaharjoitteluintervention aikaansaamiin harjoitusvasteisiin.

Menetelmät. Tutkimusjoukko koostui 22 naispalloilijasta, lajit olivat futsal (n=11), jääkiekko (n=3) ja koripallo (n=8). Tutkittavat suorittivat kuuden viikon voimaharjoitteluintervention, jota ennen ja jonka jälkeen suoritettiin aamu- ja suorituskykymittaukset. Lisäksi tutkittavat pitivät ruoka- ja harjoittelupäiväkirjaa tutkimuksen alussa ja/tai lopussa kolmen vuorokauden ajan. Kehonkoostumus mitattiin DXA-mittauksella (dual energy X-ray absorptiometry, DXA). Päiväkirjojen ja kehonkoostumuksen perusteella määritettiin urheilijoiden energiansaatavuus. Suorituskyvyn mittareina käytettiin maksimaalista isometristä jalkojen ojennusta ja kevennyshyppyä.

Tulokset. Matalaa energiansaatavuutta esiintyi 9 %:lla ja vähäistä hiilihydraattien saantia 96 %:lla tutkittavista. Voimaharjoittelu kehitti isometristä jalkojen ojennusta (pre 343,3 ± 81,7 kg vs. post 378,9 ± 73,2 kg, p=0,009), mutta ei kevennyshyppyä (pre 27,4 ± 4,28 cm vs. post 26,9 ± 4,4 cm, p=0,162). Kehonkoostumuksessa havaittiin merkitsevä muutos rasvan massassa (pre 17,6 ± 4,4 kg vs. post 17,9 ± 5,3 kg, p=0,033), mutta ei kehon rasvattomassa massassa (pre 45,7 ± 5,0 kg vs. post 46,0 ± 4,8 kg, p=0,188). Energiansaatavuus ei ollut yhteyksissä isometriseen jalkojen ojennukseen (rs=0,102, p=0,651), kevennyshyppyyn (r=0,148, p=0,512), eikä kehonkoostumukseen.

Pohdinta. Laskennallisesti määritelty energiansaatavuus ei ollut yhteyksissä kompleksivoimaharjoitteluintervention aikaansaamiin harjoitusvasteisiin naispalloilijoilla. Kompleksivoimaharjoittelu näyttää kuitenkin kehittävän maksimaalista isometristä jalkojen ojennusta, mutta ei kevennyshyppyä. Tulokset kevennyshypyn ja rasvamassan osalta vaikuttaisivat aiemman tutkimuksen perusteella siltä, että LEA on voinut olla yleisempää, kuin tutkimustulokset osoittavat. Tutkimuksia voimaharjoittelun ja energiansaatavuuden yhteyksistä tarvitaan lisää. Energiansaatavuutta olisi hyvä arvioida myös muilla menetelmillä, sillä laskennallinen määritys sisältää haasteita niin energiansaannin kuin energiankulutuksenkin arvioinnin osalta.