Globalisaatio, digitalisaatio sekä kansainvälisen toimijoiden määrän kasvu ja turvallisuusuhkien monimuotoistuminen ovat muuttaneet strategista päätöksentekoympäristöä aiempaa monimuotoisemmaksi ja vaikeammin ennakoitavaksi 90-luvulta lähtien. Päätöksentekoympäristön vaikeutuessa vaikeutuvat myös päätöksenteon ongelmat, sekä ongelmiin liittyvät tiedustelupalveluille selvitettäväksi tulevat tietotarpeet, eli tiedusteluongelmat. Muuttunutta kansainvälistä toimintaympäristöä ja siitä nousevia strategisen tason ongelmia pidetään tiedustelututkimuksessa kasvavasti komplekseina. Kompleksisuuden kasvavasta merkityksestä huolimatta on epäselvää millä kattavuudella sitä on tutkittu aiemmassa tiedustelututkimuksessa ja mikä ilmiön merkitys on tiedustelulle. Tutkielmassa on siksi muodostettu katsaus kompleksisuutta käsittelevään viimeaikaiseen vertaisarvioituun tiedustelututkimukseen semi-systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman pääasiallisena tuloksena on, että kompleksisuuden tutkimus on tieteenalalla vielä osin epäyhtenäistä ja määrällisesti puutteellista, jotta ilmiön merkitystä tiedustelulle voidaan täysin yleistää. Tutkielmassa pystyttiin esimerkiksi laatimaan kirjallisuuden perusteella uusi kompleksien adaptiivisten systeemien piirreluettelo, mikä osaltaan viittaa epäyhtenäiseen tieteelliseen näkemykseen. Tutkielman muiden tulosten mukaisesti kompleksisuus haastaa nykyisin käytössä olevaa tiedustelun analyyttistä paradigmaa, ja sen lisäksi komplekseille tiedusteluongelmille ei ole olemassa hyvin soveltuvia analyysimenetelmiä tai tekniikoita. Menetelmällisinä ratkaisuina on esitetty skenaariojoukkoja indikaattoreineen tai systeemin mallinnusta ja simulaatiota sekä yleistä analyysin automatisointia. Lisäksi tiedusteluongelman kompleksisuuden kasvu näyttää vähentävän nopeasti ennakoinnin varmuutta ja siten kompleksien ongelmien pitkän aikavälin ennakointi on haastavaa. Datan merkityksen ymmärtäminen kirjallisuudessa suhteessa tiedusteluongelmien kompleksisuuteen on epäselvää ja edellyttää lisää tutkimusta.