Leskeksi jääminen uhkasi esiteollisissa yhteiskunnissa vaimon ja lasten elintasoa. Toimeentulon kriisistä selviytymiseksi porvarisleskille sallittiin aviomieheltä periytyneiden elinkeino-oikeuksien turvin jatkaa perheen liiketoimintaa kaupassa tai käsityössä. Lukuisat leskivaimot pystyivät elättämään itsensä ja lapsensa itsenäisenä elinkeinonharjoittajana, ja osa nousi jopa liike-elämän eliittiin, mutta joidenkin osa oli epäonnisempi. Näiden vararikkoon päätyneiden leskien kokemuksia tunnetaan kuitenkin huonosti. Tutkin tässä artikkelissa kahden kristiinankaupunkilaisen leskivaimon liiketoimintaa ulkomaankaupassa sekä konkurssiin johtaneita tekijöitä 1800-luvun alussa. Kuten aikaisemmasta tutkimuksesta hyvin tiedetään, leskeys soi naiselle liki miehiin verrattavissa olevan taloudellisen ja oikeudellisen toimijuuden. Mikrohistoriallisen tapaustutkimuksen kautta, konkurssin oikeuslähteisiin nojautuen ja velkaan liittyvien vastuiden kontekstissa selvitän, mitä tämä käytännössä tarkoitti naisen elämässä ja elämälle. Näin syvennän tietoa sukupuolen merkityksestä aikakauden liiketoiminnassa ja taloudellisessa epäonnessa. Osoitan, että yrittäjänä ja vararikkoisena sukupuolta merkittävämpää oli lesken itsenäinen toimijuus siihen sisältyvine velvollisuuksineen.