Tässä tutkielmassa tarkasteltiin oikeusteknologioiden hyväksymistä lakipalvelualalla. Lakipalvelualaa on perinteisesti pidetty liiketoimintamalleiltaan konservatiivisena ja muutosvastarintaisena. Alalla ollaan kuitenkin yhä kiinnostuneempia innovatiivisten oikeusteknologioiden hyödyntämisestä liiketoiminnassa. Tämä tutkimus vastaa tunnistettuun tutkimusaukkoon koskien teknologian hyväksymistä yrityslakipalvelusektorilla Suomessa. Teoreettisessa osassa tarkasteltiin ensin oikeusteknologioiden käsitettä ja määritelmää. Tutkimus osoitti, että kirjallisuudessa ei ole yksimielisyyttä oikeusteknologian tarkasta määritelmästä. Tämä käsitys sai vahvistusta tutkimuksen empiirisessä osassa. Teoreettisessa osassa esiteltiin myös teknologian hyväksymisen keskeiset teoreettiset mallit ja aiempi tutkimus oikeusteknologioiden hyväksymisestä. Empiirinen osa koostui laadullisesta tapaustutkimuksesta, joka sisälsi lakialan ammattilaisten haastatteluja. Haastatteluaineiston laadullisen analyysin tarkoituksena oli selvittää lakialan ammattilaisten käsityksiä oikeusteknologian omaksumisesta. Empiirisen tutkimuksen pohjalta tunnistettiin 10 teemaa ja 39 alateemaa, joiden ehdotettiin seikkoina vaikuttavan oikeusteknologian hyväksymiseen lakialan ammattilaisten keskuudessa. Tämä tutkimus täydentää olemassa olevaa tutkimusta teknologioiden hyväksymisestä joukolla ehdotettuja uusia tekijöitä, jotka on kerätty kontekstirikkaista haastattelumateriaalista spesifin asiantuntijapalvelualan näkökulmasta. Alan ammattilaisille tämä tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa tekijöistä, jotka on otettava huomioon otettaessa käyttöön uusia oikeusteknologioita lakipalveluorganisaatioissa.