Kroonisesti tarttumattomista sairauksista voidaan puhua elintapasairauksina, koska niiden syntyyn voidaan vaikuttaa elintavoilla (Puska 2023). WHO:n (2023a) mukaan sairaudet aiheutuvat epäterveellisestä ravinnosta, tupakoimisesta sekä liikunnan puutteesta. Näistä sairauksista aiheutuu merkittäviä vuotuisia kustannuksia ja näiden sairauksien ehkäiseminen suositusten mukaisesti vaikuttaa valtavasti kansanterveyteen (STM, 2018). Jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen tulisi toimia terveyden edistämisen kentässä ehkäistäkseen elintapasairauksien syntyä ja edistääkseen väestön hyvinvointia (Rimpelä 2010, 11). Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena fenomenologis-hermeneuttista metodologiaa hyödyntäen. Aineiston keruu toteutettiin yksilöhaastatteluina kevään 2021- kevään 2022 välisenä aikana. Tutkimukseen osallistui yhteensä kuusi loppuvaiheen fysioterapeuttiopiskelijaa. Tutkittavien haastattelut litteroitiin sanatarkasti ja aineiston analyysissa hyödynnettiin tulkitsevaa fenomenologista (IPA)- analyysimetodia.

Aineiston analysoinnin tuloksena muodostettiin yhteensä seitsemän merkitysteemaa, jotka olivat: kokemukset (1) kuntouttavasta terveyden edistämisestä, (2) fyysisen terveyden edistämisestä, (3) harjoittelun kautta vaikuttamisesta, (4) vuorovaikutuksen ja luottamuksen merkityksestä, (5) terveyttä edistävän ohjauksen ja neuvonnan merkityksellisyydestä, (6) käytännön harjoittelusta saadusta tuesta ja oppimisesta ja (7) fysioterapeutin roolista ja ammatillisesta kasvusta. Tämä tutkimus on tiettävästi ensimmäinen, joka tarkastelee fysioterapeuttiopiskelijoiden kokemuksia terveyden edistämisestä käytännönharjoittelujaksoilla Suomalaisessa korkeakoulukontekstissa. Fysioterapeuttiopiskelijat kokivat terveyden edistämisen kuuluvan osaksi fysioterapiaa, jossa vaikutetaan kuntoutujien toimintakykyyn, liikkumiskykyyn, omatoimisuuteen ja itsenäiseen pärjäämiseen. Terveyden edistäminen kuvautui opiskelijoiden kokemuksissa fyysisen aktiivisuuden edistämisenä ja fyysisen aspektin huomioimisena, jossa keskeistä on neuvonta ja keskustelu sekä luottamuksellinen vuorovaikutussuhde. Fyysistä osa-aluetta lukuun ottamatta fysioterapeuttiopiskelijat kokivat epävarmuutta ja saamattomuutta muiden terveyden osa-alueiden huomioimisessa. Epävarmuuden koettiin johtuvan kokemuksen ja tiedon puutteesta ja fysioterapiaopintojen olisi toivottu tarjoavan parempia valmiuksia vuorovaikutustilanteisiin, hankalien tilanteiden kohtaamiseen sekä psykofyysiseen lähestymiseen. Harjoittelun ohjaajien toiminnallinen esimerkki sekä ohjaavan opettajan tuki koettiin merkityksellisenä tukena omalle ammatilliselle kasvulle terveyden edistämisessä. Tämän tutkimuksen tulokset olivat samansuuntaisia aiempien tutkimuksien kanssa. Jatkossa tarvitaan vielä lisää tietoa ja ymmärrystä terveyden edistämisen merkityksestä fysioterapiassa sekä fysioterapeutin roolista terveyden edistäjänä.