Tämä on toimintatutkimus eräästä ammatillisesta perhekodista, sen kehittämisestä ja kehittymisestä kohti yhteisökasvatuksellista toimintakulttuuria. Kehittämisen tarkoituksena oli reformoida toimivampi ja sujuvampi perhekodin arki. Muutoksen viitekehys rakentuu Kalevi Kaipion kehittämän yhteisökasvatuksellisen toimintakulttuurin pohjalle. Tutkimuskysymykset muotoutuivat tutkimuksen edetessä seuraaviksi: Miten Ammatillisen Perhekodin toiminta kehittyy yhteisökasvatuksellisen kehittämisprojektin aikana? Millaisia mahdollisuuksia ja haasteita ilmenee kasvatuksellisessa arjessa Ammatillisen Perhekodin yhteisökasvatuksellisen kehittämisprojektin aikana? Mitä yhteisökasvatuksellisesta toimintakulttuurista jää pysymään seurantatutkimuksen seurannan vaiheissa vuosina 2010 ja 2020? Tieto hankittiin haastattelujen ja kehittämisprojektin tapaamisiin liittyvien keskustelujen pohjalta. Tutkimuskohteena olivat kasvattajien kokemukset, tuntemukset ja reflektoinnit sekä kasvattajien havainnot lapsivertaisryhmästä, kasvattajayhteisöstä ja koko perhekodin yhteisön organisaation toiminnan muuttumisesta kohti yhteisökasvatuksellista toimintakulttuuria. Analyysi tehtiin käyttämällä sisällön analyysia ja tutkimuskysymyksessä kaksi hyödynnettiin Greimasin (1980) aktanttimallia. Keskeisimpinä tuloksina mainittakoon, että kasvattajat omaksuivat yhteisökasvatuksellisen toimintakulttuurin kukin omassa tahdissaan, turvallisuus lapsiyhteisössä ja toimivuus lisääntyivät, ja arjen rajapinnoilla tapahtui jatkuvaa dynaamista vaihtelua. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että yhteisökasvatuksellisen toimintakulttuurin jääminen pysyväksi edellyttää sen ylläpitämistä arjessa ja että pysyvyys ja muutos ovat alttiita yhteiskunnallisille ja organisaation sisäisille muutoksille sekä yksilökohtaiselle toimijuudelle.