Termi postmoderni esiintyy jatkuvasti elokuvaa ja genreä käsittelevässä kirjallisuudessa, mutta sille ei ole tarjottu kiinteää merkitystä, joka edustaisi genren määritelmän vaativaa yhtenevää tulkintamallia, vaan se esiintyy pirstaleisena tyylikäsitteenä. Toisaalta juuri tulkinnan epävakaus ja moninaisuus ovat osa postmodernia diskurssia. Tämä tutkielma pyrkii kartoittamaan diskurssin ja genren välistä yhteyttä elokuvagenren tulkinnassa, jota aiemmassa tutkimuksessa ei ole hyödynnetty diskurssianalyysin näkökulmasta. Tutkielma vertailee postmodernin elokuvatyylin määritelmiä (Monaco 2009; Kayhan 2014; Krstić 2016; Bignell 2020) ja pyrkii vastaamaan kysymykseen kuinka postmoderni diskurssi muokkaa genren tulkintaa elokuvassa. Tutkimus pohjautuu sosiosemioottiseen tutkimusmalliin (Ridell 2006; Tseng 2017), joka yhdistää elokuvagenreen liittyviä näkökantoja (Neale 2000; Altman 2002) multimodaalisen kommunikaatioteorian viitekehyksessä (Kress 2010). Tutkimuksen kohteena on Alejandro González Iñárritun ohjaama elokuva Birdman (2014) sekä elokuvan markkinointimateriaalina toimivat traileri ja juliste. Aiemmissa tutkimuksissa Altman (2002) ja Neale (2000) ovat ehdottaneet, että Hollywood elokuvien tulkintamallit ovat kytköksissä niitä ympäröiviin teksteihin kuten julisteisiin, trailereihin sekä julkiseen keskusteluun, jotka tässä tutkimuksessa yhdistyvät elokuvan narratiivin analyysiin. Multimodaalinen diskurssianalyysi tarkastelee tekstien rakennetta ja siihen kytkeytyvää tyyliä eri medioiden kontekstissa. Tutkimus osoittaa, että Birdman (2014) elokuvan tekstuaalinen rakenne sisältää useita postmoderneja diskursseja, jotka muokkaavat genren tulkintaa, ja esittää, että tyyli on kytköksissä kulttuurikohtaisiin semioottisiin resursseihin, mikä muokkaa genren toimintaa myös tekstin siirtyessä uusiin esityskonteksteihin. Tulokset heijastavat laajempaa genreen liittyvää keskustelua, joka koskee genren tulkinnan ohjautuvuutta ja merkityksen pysyvyyttä.