Artikkelissa luetaan poliittisesti italialaista historiapoliittista taistelua kansallisesta poliittisesta perinnöstä ja identiteetistä. Taistelun keskiössä ovat toisen maailmansodan päättymiseen liittyvät joukkosurmat ja niiden laukaisema joukkopako sodan seurauksena Jugoslavialle jääneiltä alueilta. Artikkelissa esitetään tulkinta, jonka mukaan oikeistopiirien ja pakolaisjärjestöjen käymä sitkeä kampanjointi on tuottanut tuloksen, jonka seurauksena koillisen rajaseudun traagiset tapahtumat on kohotettu kansallisen historian merkkipaalujen joukkoon. Artikkelissa analysoidaan teesejä ja topoksia, joihin taistelu kansallisesta poliittisesta perinnöstä perustuu. Italian koillisen rajaseudun tapahtumien historiapoliittista hyväksikäyttöä luetaan Jie-Hyun Limin esittämän uhrinationalismin teorian valossa. Uhrinationalismiin kuuluvia retorisia operaatioita ovat muistojen pyhittäminen, de- ja rekontekstualisointi sekä maaginen metamorfoosi. Niiden sitkeän toistamisen avulla pahantekijät ja heidän uhrinsa vaihtavat paikkaa, fasismin rikoksiin liittyvät poliittiset ja sotilaalliset vastuusuhteet hämärtyvät ja italialaisen kansallisen identiteetin perustaksi vakiintuu ajatus yhdessä jaetusta uhriudesta.