Tässä etnologian ja kulttuuripolitiikan alan maisterintutkielmassa etsin vastauksia kysymyksiin, miten työpajat toimivat kulttuurisuunnittelun välineinä ja eri väestöryhmien kohdalla sekä millaisia haasteita ja onnistumisia työpajoissa nousee esiin. Käytän tähän apuna osallistavia työpajoja, joista nousseita havaintoja käsittelen teoreettisessa viitekehyksessäni, joka koostuu kulttuurisuunnittelusta sekä osallisuuden ja osallistumisen käsitteistä. Tutkielman aineistona ovat tekemäni havainnot työpajatoiminnasta – havainnoinnista aineistoksi syntyi havainnointimuistiinpanot ja työpajojen järjestäneiden opiskelijoiden kenttäpäiväkirjat. Työpajat järjestettiin Jyväskylän yliopiston toteuttamalla Soveltavan kulttuurientutkimuksen kurssilla osana lähiötutkimusta, jonka kanssa tämä tutkielma on toteutettu. Lähiöhankkeen nimi on “Kulttuuritoiminnan muodot ja merkitykset 2020-luvun lähiössä: kaksi tapaustutkimusta Jyväskylässä”; hanketta johti kulttuuripolitiikan dosentti Kaisu Kumpulainen (JYU/KUMU).Työpajoista kerätyn aineiston analyysimenetelmänäni toiminut teemoittelu. Teemoja ovat työpajojen onnistumiset ja haasteet, aktiivisuus ja osallisuus. Analyysini tuloksena olen löytänyt työpajojen onnistumisiksi erilaiset taiteelliset työpajamuodot ja haastateltavien yhteenkuuluvuuden. Haasteita oli kielimuuri ja keskustelun soljumattomuus eri aktiivitasoisten haastateltavien välillä. Lasten työpajoissa käsittelin toiminnallisuuden hyötyjä, nuorilla yhteisöllisyyden, ikääntyneillä aktiivisuuden ja maahanmuuttajilla taiteen erinäisiä muotoja. Johtopäätökseni onkin, että työpajoja järjestäessä tulee tarkasti pohtia kohderyhmälle sopiva aktiviteetti, paikka ja osallisuuden vaikutus. Näitä kannattaa tarkkailla myös kesken työpajan ja sitten muovata työpajaa sen mukaan haastateltaville sopivammaksi.