Kielitaitoa ja sen kehitystä voidaan tarkastella oppijankielen tarkkuuden, sujuvuuden ja kompleksisuuden avulla. Yksinkertaisimmillaan tarkkuudella tarkoitetaan kielen virheettömyyttä ja sujuvuudella kielen tuottamisen helppoutta. Kompleksisuutta puolestaan voidaan ajatella monipuolisuutena: mitä enemmän kielisysteemissä on osasia ja mitä useammalla tavalla niitä voidaan yhdistää, sitä kompleksisempi kielisysteemi on. Syntaktista kompleksisuutta kuitenkin mitataan usein määrällisillä mittareilla, jotka eivät välttämättä tavoita syntaktisten rakenteiden monipuolistumista. Tässä tutkimuksessa keskitytään finiittiverbin ja infiniittisen verbinmuodon sisältäviin konstruktioihin ja niiden käyttöön oppijansuomessa kielitaidon eri taitotasoilla. Tavoitteena on selvittää, tapahtuuko konstruktioissa sellaisia muutoksia, jotka eivät tule näkyviin perinteisillä syntaktisen kompleksisuuden mittareilla. Aineisto koostuu Jyväskylän yliopiston Cefling-korpuksen aikuisten suomenoppijoiden mielipideteksteistä. Tulokset osoittavat, että tarkasteltavat konstruktiot eivät ylemmillä taitotasoilla ole välttämättä pitempiä kuin alemmilla taitotasoilla mutta niissä on enemmän variaatiota. Samalla tulokset tukevat näkemyksiä, joiden mukaan useimmin käytetyt syntaktisen kompleksisuuden mittarit eivät tavoita oppijankielen kompleksisuuden kaikkia ulottuvuuksia ja että ainakaan kaikissa kielissä syntaktista, morfologista ja leksikaalista kompleksisuutta ei välttämättä voi rajata erillisiksi ilmiöiksi.