Tutkimus on kvalitatiivinen mediatekstejä hyödyntävä tutkimus, jonka tavoitteena on tarkastella lastensuojelun representaatioita ja argumentoinnin tapoja, joita Helsingin Sanomien mediakirjoituksissa esiintyy. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kriittisesti lastensuojelun nykytilaa ja lähihistorian tuomia muutoksia oikeudellistumisen ja ammatillisen etiikan viitekehyksessä sekä osallistua ajankohtaiseen keskusteluun lastensuojelun sosiaalityöstä yhteiskunnassa. Tutkimusaineisto koostu Helsingin Sanomissa vuosina 2014-2015 julkaistuista mediateksteistä, jotka käsittelevät lastensuojelua. Helsingin Sanomia on hyödynnetty myös aikaisemmin suomalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa, mutta ei juuri lastensuojelun representaatioiden ja argumentoinnin tapojen tutkimisen näkökulmasta. Tutkimusaineiston analysoinnissa hyödynnettiin soveltuvin osin diskurssien tutkimuksessa käytettyjä analysointimenetelmiä ja retorista analyysia. Aineiston analysointi tapahtui pääosin aineistolähtöisesti. Tutkimuksen tulokset jakautuivat lastensuojelusta käytettyihin representaatioihin ja argumentoinnin tapoihin. Lastensuojelusta käytettyjä representaatioita tutkimustuloksissa olivat: on otettu opiksi, huostaanotto ratkaisuna, lastensuojelun kriisi ja pirstaloitunut palvelujärjestelmä. Argumentoinnin tapoja olivat sijoituksen puolesta, lastensuojelu lukuina, lapsen etuun nojaaminen ja asiakkaiden ongelmiin nojaaminen. Tutkimustulokset pitivät sisällään vilkasla keskuslelua lastensuojelutyön ammatillisuuteen ja oikeudellistumiseen liittyen. Tutkimustuloksissa oli keskeistä, kuinka lastensuojelun kriisiintyneellä tilalla pyrittiin mediassa vaikuttamaan järjestelmän muutoksiin ja mediahuomiolla todennäköisesti myös edistettiin sosiaalihuoltolakia ja lastensuojelulakia koskeneita nopeita lakimuutoksia sekä kehitettiin lastensuojelutyön toimintamalleja. Tutkimustulosten perusteella voidaan nähdä, että lapsi- ja perhesurmien luoman mediapaineen johdosta on tehty merkittäviä uudistuksia perheiden palveluihin ja lastensuojeluun. Uudistukset ovat keskittyneet sosiaalityön asiantuntijuuden vahvistamisen sijaan käytännön työn sääntelyyn ja menetelmäosaamiseen virheiden välttämiseksi.