Tämä tutkielma "Häiriökäyttäytymisen probleema" pyrkii kuvaamaan ja valaisemaan opetuksen aikana ja luokan toverisuhteissa ilmenevää häiriökäyttäytymistä ja sen mieltä. Tutkielma pyrkii myös löytämään ilmenneelle häiriökäyttäytymisen mielelle sitä ymmärtävän näkemyksen huomioiden korostetusti oppilaan ainutlaatuisuutta olemassa olevassa koulumaailmassa. Tutkielman tarkastelujen lähtöasetelmana on käytetty häiriökäyttäytymisestä tehtyjä aikaisempia, empiirisiä tutkimuksia. Näistä saatujen mallien mukaisesti on lähestytty häiriötä ilmentäviä tapauksia ja niissä vaikuttavia oppilaita. Tutkimustapa on ollut 3-jakoinen: (1) observointi, (2) lyhyitä raportteja (3) haastattelu. Tältä pohjalta saatua tutkimusaineistoa on analysoitu. Esimerkkitapausten analysointi on pohjautunut Ikosen & Rechardtin energian sitomismalleihin ja Laingin yksilön epävarmuutta kuvaavaan käsitteistöön sekä Rauhalan eksistentiaalis- fenomenologiseen näkemykseen. Oppilaan olemassaolon epävarmuudesta 'resonoivan' käyttäytymisen yleisarviointiin on paneuduttu tutkielman lopputarkastelussa pääasiallisesti Rauhalan eksistentiaalis-fenomenologisen näkemyksen valossa. Oppilaan olemassaoloon ilmaantuvat epävarmuus- ja rasitustekijät aikaansaavat usein muutoksia hänen käyttäytymisessään, joka saatetaan koulun eri tilanteissa kokea epämielekkäänä ja häiritsevänä luokkayhteisön taholta. Yksilön itsensä kannalta kyseinen käyttäytyminen saattaa juuri silloin tuntua mielekkäältä, jopa motivoidulta. Eksistentiaalis-fenomenologinen tutkimusote antaa mahdollisuudet käsitellä oppilaan käyttäytymistä sekä tilannekohtaisesti että kokonaisvaltaisesti ja juuri siinä tilanneyhteydessä, missä sitä esiintyy.