Fenomenologis-hermeneuttinen tapaustutkimukseni tarkastelee 2020-luvun Suomessa jokivarren maaseudun asukkaiden vesialueiden paikka- ja vesistösuhdetta. Tutkimus sijoittuu Siikajoen kuntaan Pohjois-Pohjanmaalle, Perämeren nousevan rannikkoseudun maaseudulle, Siikajoen varrella sijaitsevaan Paavolan kylään. Tutkimusaineistoni muodostuu etnografisen kenttätyön avulla tehdyistä havainnoista ja tutkimuksen teon aikaan Paavolassa tehdyistä kuudesta puolistrukturoiduista haastattelusta. Kenttätyöni jakaantui viiteen eri mittaiseen ja eri vuodenaikoina toteutuneisiin kenttäjaksoihin aikavälillä 10.7.-21.8.2022.

Paavola on perinteistä maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, joten pitkään jatkuneen maankäytön seurauksena useat paikalliset vesialueet kuten myös suot ovat varsinkin tästä syystä olleet muokkauksen ja muutosten kohteena. Soiden ojittaminen on ollut yksi merkittävä keino kuivattaa kosteita alueita ja siten muokata soista maatalouteen perustuvan kulttuurin kannalta käyttökelpoisempia alueita. Paikalliset vesistöt ovat muuttuneet ja muuttuvat yhä kuitenkin myös maankohoamisesta johtuvista syistä. Vesistösuhteen tutkimuksen kannalta Paavola sijaitsee vesistöjen suhteen siten sekä maantieteellisesti, geologisesti että ihmisten oman toiminnan kannalta kiinnostavalla alueella.

Analysoin aineiston lähilukemalla ja laadullista sisällönanalyysia soveltaen. Tutkielmassa kuvailen aineistoni perusteella vuosien 2021 ja 2022 aikana paikalliselle luonnonympäristölle ominaisia, arkipäiväisiä vesialueiden äärisiä paikkakokemuksia ja Siikajokilaaksossa pitkään asuneiden tutkittavien nykypäivän suhdetta lähivesistöihin. Tutkimukseni yhdistyy osaksi monitieteistä ympäristötutkimuksen kenttää. Tutkimus tuo ilmi, miten paikallisesti vesialueiden paikkoja tutkimuksenteon aikaan merkityksellistettiin, millaista kokemuksellisuutta ja käyttötarkoituksia niihin liittyy arjen osana. Lisäksi tutkimukseni tuo esille vesialueisiin liittyvää paikallishistoriaa. Tutkimustuloksissan korostuu, että nykyisyydessä vesistöjen äärellä tapahtuva toiminta on Siikajoen varrella huomattavasti erilaisempaa kuin historiassa. Tulkintani perusteella paavolalaisten vesistösuhdetta ovat muuttaneet koko Suomea koskettaneet yhteiskunnalliset kehityskulut kuten maaseudun teknologisoituminen, mutta varsinkin paikallisesti Uljuan tekojärven rakentaminen Siikalatvan kuntaan Siikajoen yläjuoksulle 1970-luvulla oli ratkaiseva taitekohta vesistösuhteen muuttumisen kannalta. Johtopäätöksissäni esitän, että paikkoja tuotetaan, uusinnetaan ja menetetään sosiaalisen toiminnan osana ja yhteiskunnallisten muutosten myötä.