Suomalaisen kuolemankulttuurin historiaa koskeva kirjallisuus on moninaista. On yleistajuisia laajempia esityksiä, kuten myös yksityiskohtaisempia akateemisia tutkimuksia. Kuolema päätyy ehkä helpommin maisteritasoisiin opinnäytteisiin kuin väitöskirjoihin tai myöhempiin tutkimuksiin; aihetta pidetään vaikeana, eikä ehkä haluta ottaa riskejä tällaisiin aiheisiin leimautumisen suhteen. Tästä syystä emeritusprofessori Bo Lönnqvistin teos suomenruotsalaisesta vanhasta kuolemankulttuurista on erityisen tervetullut.