Tutkin artikkelissani taiteenlajiin kohdistuvan rakkauden teemaa suomalaisen populaarikulttuurin suurimpiin ilmiöihin kuuluvan rap-artisti Cheekin musiikkivideoissa. Tutkimusmetodinani on taiteenfilosofian taustoittama musiikkivideoiden poeettinen ja visuaalinen analyysi. Hiphop-tutkimuksen eetoksen mukaisesti kontekstoin analyysini myös dialogisissa teemahaastatteluissa Jare Tiihosen kanssa tuottamiini aineistoihin. Artikkelissani tarkastelen taiteenlajiin kohdistuvan rakkauden teemaa kolmessa musiikkivideossa: ”Äärirajoille” (2014), ”Sä huudat” (2015) ja ”Enkelit” (2017). Artikkelini tutkimustavoitteena on selvittää, millaisia poeettisia ja visuaalisia ilmaisukeinoja musiikkivideot soveltavat ja millaisia merkityksiä ne tuottavat taiteenlajiin kohdistuvan rakkauden teemassa. Lisäksi artikkelini avaa uusia näkökulmia taiteilijuudelle ominaisiin affekteihin Cheekin tuotannon kontekstissa. Artikkelissani osoitan, että taiteenlajiin kohdistuva rakkaus on tarkastelun kohteena olevissa Cheekin musiikkivideoissa keskeinen ja etenkin ambivalentti teema. Musiikkivideoiden monitasoinen poeettinen ja visuaalinen ilmaisu käsittelee monipuolisesti taiteilijuudelle ominaisia affekteja. Soveltamani taiteenfilosofisen teorian mukaisesti itse tunnekokemus ja sen reflektio nousevat musiikkivideoissa keskeiseen rooliin. Taiteenlajiin kohdistuva rakkaus tulee esiin taiteilijuuden kaksoisroolin valossa ja tuottaa tulkintaa sekä positiivisista että negatiivisista tunnekokemuksista. Taiteenlajiin kohdistuvan rakkauden paradoksaalista eetosta korostavat esimerkiksi keskeiseen rooliin nouseva subliimi ilmaisu ja liike erilaisten kontekstoivien kehysten välillä. Ambivalenssista huolimatta räpin taiteenlajiin kohdistuva rakkaus näyttäytyy Cheekin musiikkivideoissa myös perustavalla tavalla elämän merkityksellisyyden kokemusta tuottavana ja nivoutuu siten myös resilienssin teemaan.