Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan peruspalveluiden saavutettavuutta maaseudun lapsiperheiden näkökulmasta. Aihetta tarkastellaan saavutettavuuden käsitteellisestä viitekehyksestä sekä alueellisen eriarvoisuuden näkökulmasta käsin. Saavutettavuus ymmärretään tutkielmassa sen neljän eri ulottuvuuden kautta, joita ovat fyysinen, taloudellinen, sosiaalinen ja tiedollinen saavutettavuus. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaisia resursseja maaseudun lapsiperheet käyttävät saavuttaakseen palveluita, millaisia vaikutuksia heikko saavutettavuus tuottaa perheiden elämään ja miten kokemukset suhteutuvat kysymykseen alueellisesta eriarvoisuudesta.

Tutkielma on toteutettu kuvailevan kirjallisuuskatsauksen muodossa sekä soveltaen myös integroivan katsaustavan elementtejä. Tutkielmaan valikoitui 6 artikkelia, joissa tarkastellaan palveluiden saavutettavuutta lapsiperheiden kokemuksellisesta näkökulmasta.

Tutkielman tulokset osoittavat, että palveluiden saavutettavuuden mahdollisuudet ovat sidoksissa usein siihen, kuinka maaseudun perheet pystyvät sopeutumaan elinympäristönsä reunaehtoihin. Sopeutumisen mahdollisuudet riippuvat perheiden erilaisista käytettävissä olevista resursseista.

Palveluiden saavutettavuus mahdollistuu lapsiperheille maaseudulla usein erilaisten tukipalvelujen, yhteisön tuen, taloudellisten ja tiedollisten resurssien avulla. Palveluiden heikko saavutettavuus voi asettaa maaseudun perheitä haavoittuvaiseen asemaan ja heikentää palvelujärjestelmään kohdistuvaa luottamusta. Se vaikuttaa myös koettuun arjen sujuvuuteen, hyvinvointiin sekä toimijuuden ja osallisuuden kokemukseen. Palveluiden heikko saavutettavuus näyttää myös tuottavan alueellista eriarvoisuutta maaseudun asukkaille.